Arghh!

En ymmärrä miten unohdin viime perjantaina kirjoittaa - meillä oli vieläpä kyseisenä aamuna Annan ja Hennin kanssa puhetta että minä kirjoitan. Anteeksi. Kevät kun lähenee niin mieli hajamielistyy - on niin paljon tekemistä. 

Labratouhut lähenevät loppuaan - niin myös rahoitus. Mikään syksyn apurahahauista ei tärpännyt, joten olen jälleen kirjoitellut rahoitusanomuksia kevään hakuja varten. Henkilökohtaisen työskentelyapurahan lisäksi haen matka-apurahaa elokuussa Japanissa järjestettävää ornitologian konferenssia varten. Haluaisin käydä jokavuotisessa kahlaajaryhmän konferenssissakin (syyskuun lopulla Virossa), mutta en tiedä saanko molempia varten avustusta.

Sain alkuviikolla vihdoin tehtyä viimeisen PCR:n seuraavaa artikkeliani varten, joten nyt vain odottelen tuloksia. Ensi viikolla pääsen sitten katselemaan alleelikäppyröitä tietokoneen ruudulta - saapa nähdä tulevatko ne tällä kertaa uniin niin kuin pari vuotta sitten kävi - ja kuun lopulla jo analysoimaan aineistoani. Jei!

On se kumma miten labrahommissa aina tuntuu menevän vähintään tuplasti kauemmin kuin alunperin on suunnitellut. Minulla on paha tapa yliarvioida suorituskykyni, minkä takia en välttämättä hahmota kokonaisuutta kunnolla, enkä osaa realistisesti arvioida työhön kuluvaa aikaa. Olen yrittäny päästä tästä ominaisuudesta eroon, koska minusta on itsestäni todella ärsyttävää huomata että asiat, jotka olen luvannut (lähinnä itselleni) hoitaa tiettyyn päivään mennessä, kestävätkin pari kuukautta pidempään - pelkästään sen takia, että kuvittelen itsestäni liikoja. Pääosin tämä johtuu vain siitä, että innostun yleensä asioista liikaa ja koitan tehdä liian montaa asiaa kerralla, ja sen takia keskittyminen olennaiseen herpaantuu. Mutta hyvä että asiat ovat nyt vihdoin edenneet siihen pisteeseen asti että voin alkaa kirjoittaa seuraavaa juttuani ihan pian.

Ensi viikolla pääsen opettamaan molekyyliekologiaa biologeille. Mietiskelin että tunnenkohan niin nuorista bilsalaisista enää ketään, kunnes kuulin että mukana on vakituinen maastoavustajamme Aija! Mukavaa, että edes joku tuttu naama yleisöstä löytyy.

Paitsi töissä, myös kotona on kaikenlaista meneillään. Kevään ensimmäiset chilit on idätetty ja istutettu, ja muitakin harrastuksia (kuten neulomista) piisaa yllin kyllin. Kun töissä on kiireistä, on mukavaa jättää illaksi omaa aikaa aivan muiden puuhien parissa. 

Helmikuun aikana on myös kaikenlaista muuta mukavaa tiedossa, sillä peräti kaksi väikkärintekijää eläinmuseolta väittelee - toinen ensi viikon lopulla, toinen (erittäin hyvä ystäväni) kuun viimeinen päivä. Tämä tietää kaksia juhlia ruokineen ja kuohuvineen. Mikäs sen parempaa.

Nähdään maaliskuussa!

Nelli