Maastohommia

Ensimmäiset sirrinpojat ovat kuoriutuneet! Osa pesistä siis säilyi kuin säilyikin kuoriutumiseen asti. Tänään kuoriutumisia pitäisi tapahtua monessa eri pesässä, joten lähdemme iltareissulle Lumijoelle rengastamaan. Huomenna tehdään sama homma Hailuodossa. Sieltä löysimme vielä alkuviikosta pesän, jossa oli vasta yksi muna, eli todella myöhään ovat emot pesinnän aloittaneet. Kuoriutuminen, mikäli pesä säilyy, ajoittuu heinäkuun toiselle viikolle.

Eipä tässä sen kummempia ole ehtinyt muutamassa viikossa tapahtua. Ehdin sairastaa kesäflunssaa viikon verran. Muuten ollaan oltu maastossa, siellä täällä on pidetty lepopäiviä. Tosin mun "lepopäivät" on menny aika lailla palstahommissa, maata kääntäessä ja siemeniä istuttaessa. Kiirettä on pitänyt. Kohta lähden taas palstalle, ehtii vähän papuja istuttaa ennen kuin lähdetään maastoon.

Maastohommia on jäljellä vielä kuukauden päivät, sitten olen noin viikon toimistohommissa, minkä jälkeen alkaa loma. Kirjoittelen vielä ennen lomaa tänne, siihen asti näkemiin!

Nelli

Työpaikoista kilpailevat biologit

Hei!

Vaikka väitökseen onkin vielä paljon aikaa, olen jo alkanut pohtia sitä ikuista kysymystä: mitä sen jälkeen? Hyvin erilaisia urapolkuja on teoreettisesti olemassa, vaikkakin työllisyystilanteen vaikutus todellisiin työpaikkoihin on merkittävä. Väitellyt biologi voi jatkaa työskentelyä yliopistossa esim. post doc -tutkimusta tai muuta tutkimusta tekemällä. Hän voi myös työllistyä erinäisissä tutkimuslaitoksissa ja muissa tahoissa (RKTL, Metla, Metsähallitus, ELY-keskukset jne.). Vaikka useimmat jäävätkin Suomeen, monet lähtevät ulkomaille uusien kokemuksien ja parempien työllisyysnäkymien perässä.

Biologian alan työttömyys kasvoi 15 % vuosina 2005-2010 (lähde). Kaikista koulutusaloista eniten työttömiä tohtoreita on juuri biologian ja biokemian aloilla (lähde).

Tällä hetkellä työ- ja elinkeinotoimiston sivuilla biologi-ammattinimikkeen alta löytyy neljä avointa työpaikkaa: projektipäällikkö (RKTL), projektitutkija (Itä-Suomen yliopisto), research scientist (Iso-Britannia) ja tutkija (Helsingin yliopisto). Näistä voisin työkuvauksien perusteella kuvitella  hakevani korkeintaan ensimmäistä paikkaa, mutta sekin sijaitsisi Helsingissä, jonne en haluaisi muuttaa.  

Kilpailu työpaikoista on paikoitellen melko ankaraa, ja erikoisosaaminen on toisinaan merkittävä etu työnhaussa. Esimerkiksi erikoistuminen yhteen eliöryhmään voi olla valttikortti. Itsehän olen selvästi profiloitunut suurpetoihin, mutta se ryhmä käsittää Suomessa vaan neljä lajia. Riittääkö se? Joissakin työpaikoissa taas tunnutaan etsivän moniosaajaa, jolta löytyy rautaista lajituntemusta niin kasvi- kuin eläinpuolelta. Itsekin olen alkanut vähän kertailla kasveja ja lintuja tänä kesänä ;)

On mulla jotain kivojakin uutisia: sain apurahan tiedekunnalta! Sen turvin päästään jo loppuvuoteen asti :)

Anni

(kuvat täältä, täältä ja täältä)

Taas

Pahus, taasko minä unohdin? Tämä minun bloggaus ei näytä tänä keväänä menevät oikein vahvasti...

Kerrottavaakaan ei ole hirveästi. Olen näplännyt datani parissa aika huonolla motivaatiolla viime viikot. Kaipaisin jotakuta potkimaan minuun vauhtia. Ehkäpä torstaina odottava seurantaryhmän tapaaminen antaa kaivattua potkua? Ainakin siihen pitää hieman tsempata ja väsätä pieni yhteenveto viimeisen vuoden toilailuistani.

Tämän kevään biologian yhteisvalinta oli toukokuun lopulla. Tuli aika nostalginen olo tajutessani, että omasta pääsykokeestani on kymmenen vuotta aikaa. Silloin koe oli tosin kesäkuun alussa, vasta ylioppilasjuhlan jälkeen. Olen aika varma, että kokeessa oli kysymys sukkessiosta (Miten kasvillisuus palautuu paloaukealle?), mutta muita mielikuvia minulla ei siitä ole. Koe meni ilmeisen hyvin, sillä posti toi heinäkuulla hyväksymiskirjeen. Opinnot aloitin kuitenkin vasta seuraavana vuonna.

Parempi lopettaa vanhojen muistelu tähän, ettei joku pistä tikulla silimään...