Sirreillä menee heikosti

Huomenta vaan kaikille! Minä olen lähdössä kohta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen eli PPLY:n järjestämään, vuorokauden mittaiseen kevätralliin. Kai sitä vähän päässä viiraa, kun pitkän maastoviikon jälkeen (kävelyä noin kuudesta kuuteentoista km päivässä) lähden pyörällä lintuja kattoon. Enkä saanut edes kunnollista joukkuetta kasaan, yksi sairastui, toinen perui edellisen poisjäännin takia, ja kolmas ehtii vain vähäksi aikaa mukaan. Mutta oon niin kauan tätä päivää odottanut että lähden retkelle, vaikkakin sitten suurimmaksi osaksi yksin. Eväät on onneksi hyvät (ostin eilen kaikenlaisia herkkuja) - ja sehän on retkeilyssä tärkeintä. :) Ja aurinko paistaa.

Mutta sitten asiaan. Suosirreillä ei mee nyt hyvin. Tänä vuonna pesintä on alkanut todella myöhään, ja lähes kaikki pesät ovat tuhoutuneet saalistuksen seurauksena. Normaalisti tähän aikaan ensimmäiset pesät alkavat jo kuoriutua, mutta nyt hyvä jos on alettu edes hautomaan. Eilen näin yhden suosirriparin pesänrakennustouhuissa; kaukoputkella tarkkailin kun koiras kuopsutteli soidinkuoppaa, ja naaras kävi perässä tarkastamassa tuliko hyvää jälkeä. Mutta löydettiin me toissapäivänä kaksi jo valmista pesää, ja kolmas, johon ilmestyi eilen neljäs muna. Toivotaan että pysyvät hengissä! 




Yksi asia tuli mieleeni, joka varmasti vaikuttaa pesäpredaation määrään: töyhtöhyyppien pesiminen samalla niityllä suosirrien kanssa alentaa pesän tuhoutumistodennäköisyyttä. Hyypät varoittelevat ahkerasti, ja kiusaavat petoja syöksymällä niiden kimppuun ja ajamalla ne pois. Tänä vuonna hyyppiä ei ole ollut eräällä niityllä, ja juuri siellä lähes kaikki pesät ovat tuhoutuneet. Lisäksi märkä kevät on aiheuttanut sen, että niityillä ei ole ollut kuin vähän mahdollisia, tarpeeksi kuivia pesimäpaikkoja. Ja kävihän tuossa niinkin että vesi nousi viikko sitten puoleen metriin, ja vei osan pesistä mukanaan. Pari viime vuotta ovat olleet oikein hyviä poikastuoton kannalta, joten kai se on ihan ymmärrettävää että välillä asiat menevät myös huonosti. Harmi silti.

Keskiviikkona kävimme Kraaselin saarella, ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan venettä. Olihan jännät paikat!

Lapinsirrimaastossa en ole vielä itse käynyt, mutta kuulemma sielläkin kova kuhina käy. Lapinsirrit aloittavat normaalisti pesinnän suosirrejä myöhemmin, joten tänä vuonna pesimäkaudet menevät varmasti päällekäin, mikä lisää kiirettä kesäkuun puolenvälin jälkeen kun kummankin lajin pesät, mikäli sinne asti selviävät, kuoriutuvat samaan aikaan.







Kotirintamalla kevät etenee lujaa; tomaatit, chilit ja paprikat tekevät jo hedelmää, ja parveke kukkii.

Nyt lähden valmistautumaan päivän koitokseen. Ai että on mukava olo.


Oikein mukavaa kesää kaikille!


Nelli