Pari viikkoa sitten yliopistolla nousi melkoinen kohu eräästä tekniikan alan väitösilmoituksesta. Aihe oli melkoisen raflaava, suorastaan epätieteellinen, ja kiinnitti siten huomiota. Väitöskirja oli luettavissa PDF-muodossa yliopiston sivuilla jo ennen väitöstilaisuutta. Useat tahot huomasivat suuria tieteellisiä puutteita väitöskirjassa ja sen osajulkaisuissa, ja valmistelivat kommentteja esitettäväksi väitöstilaisuudessa. Meidän tutkimusryhmässämme väitösilmoitus herätti niin suurta närkästystä, että päätimme porukalla mennä seuraamaan väitöstä.
"Väittely" tapahtui englannin kielellä, sillä vastaväittäjä oli ulkomailta. Ilmeisesti väittelijän englannintaito ei ollut aivan väitöksen vaatimalla tasolla, sillä hänellä oli vaikeuksia vastata vastaväittäjän kysymyksiin. Väitöstilaisuus oli alusta loppuun muiltakin osin eriskummallinen. Väittelijä piti auksi yleisölle suomenkielisen lektion, jossa hän kävi läpi väitöstutkimuksen pääkohdat. Lektion jälkeen vastaväittäjä piti oman alustuksensa, jossa hän keskittyi kehumaan väittelijää rohkeudesta ottaa tällainen vaikea aihe väitöstyökseen. Väitöstilaisuuden tähän osaan ei yleensä kuulu väittelijän vuolas ylistäminen, sillä varsinainen väittely ei ole vielä edes alkanut!
Väittelyn aikana kävi usein niin, että vastaväittäjä esitti kysymyksen, johon väittelijä mutisi epäselvällä ja hiljaisella äänellä jotain, usein asian vierestä. Tähän vastaväittäjä reagoi yleensä kysymällä: "tarkoititko vastauksellasi tätä...", ja piti parin minuutin luennon kysymyksen aiheesta, osoittaen sanansa usein enemmänkin yleisölle kuin väittelijälle. "Luennon" pääätteeksi väittelijä sanoi tarkoittaneensa juuri sitä. Käytännössä vastaväittäjä siis vastasi itse esittämiinsä kysymyksiin. Ennenkuulumatonta!
Väitös eteni hyvävelihengessä loppuun asti. Lopuksi vastaväittäjä vielä kehui väittelijää ja luki lausuntoehdotuksensa, jossa puoltaa väitöksen hyväksymistä.
Tässä vaiheessa väitöstilaisuutta kustos (väitöksen "erotuomariksi" määrätty professori) kysyy yleisöltä, onko kenelläkään mitään kommentoitavaa. Yhdessäkään väitöksessä, jossa minä tai tuttuni ovat olleet, kukaan ei ole koskaan kommentoinut mitään. Tällä kertaa kuitenkin oma professorini pyysi heti puheenvuoroa. Hän oli etukäteen tehnyt kaksi A4-arkillista muistiinpanoja väitöskirjan ja osajulkaisujen tieteellisistä puutteista ja virheistä, ja hän luki ja komentoi ne kaikki. Hän esitti tiukkoja kysymyksiä, joihin väittelijä ei osannut tai kyennyt vastaamaan. Professorini ilmoitti tekevänsä väitöksestä kirjallisen lausunnon, jossa hän vastustaa väitöksen hyväksymistä. Tämän jälkeen vielä neljä muuta henkilöä pyysi puheenvuoroa. Kaikilla oli kysymyksiä ja kommentteja väitöstyön tieteellisestä laadusta. Väittelijä ei pystynyt kysymyksiin vastaamaan, joten kustos kehotti parin kysyjän jälkeen esittämään kysymykset suomeksi. Tämä ei paljoa auttanut, sillä järkeviä vastauksia ei väittelijästä suomeksikaan herunut. Kaikki kommentoijat aikoivat esittää väitöstä hylättäväksi.
Jossain vaiheessa myös vastaväittäjä pyysi puheenvuoroa. Hän alkoi kiivaasti esittää vastakommentteja englanniksi esitettyihin kommentteihin ja kysymyksiin. Hän suorastaan haastoi oman professorini, joka sanavalmiina ja tiukkana tiedemiehenä pystyi helposti vastaamaan vastaväittäjän argumentteihin. Puoli kolmen maissa kustos keskeytti keskustelun. Kustos ei saisi keskeyttää väitöksen aiheessa pysyvää keskustelua ennen salivarauksen päättymistä (klo 16), mutta kustos ilmeisesti halusi suojella väittelijää kritiikiltä. Professorini ilmoitti lopuksi, että hän aikoo kirjata lausuntoonsa myös sen, että vastaväittäjä puolusti väittelijää, ja että kustos keskeytti väitöksen aiheesta käydyn keskustelun ennen aikojaan.
Henkilökohtaisella tasolla minun kävi väittelijää ja hänen perhettään sääliksi. Kaikille oli varmasti sanottu, että väitöstilaisuus on vain jäykkää teatteria, joka kulkee tietyn kaavan mukaan kohti onnellista loppua. Väittelijä ja katsomon keskellä istunut perhe olivat kommenttiryöpytyksen alettua silminnähden kauhuissaan. Miten ihmeessä tuollainen huuhaatutkimus on voinut päästä väitösvaiheeseen asti, kun julkinen teilaus oli takuulla ennakoitavissa?
Professorini kertoi, että kustos ja vastaväittäjä kuuluvat vanhaan "kaveriporukkaan", joka on tehtaillut arveluttavia tutkimuksia ennenkin. Ainakin yksi tämän porukan junailema heppoinen väitös on Oulun yliopistossa aikanaan hyväksytty, koska se pääsi väitösvaiheeseen asti, eikä kukaan "tolkun ihminen" vaivautunut väitöstilaisuuteen sitä vastustamaan. Professorini sanoi, ettei olisi halunnut osallistua väitöstilaisuuteen, mutta koska se oli ainoa jäljellä oleva mahdollisuus saada väitös kaatumaan, hänen oli ihan pakko osallistua ja kommentoida. Lisäksi hän sanoi, että väitöskirjan osajulkaisuista pari oli julkaistu lehdissä, joiden toimittajakunnassa työn ohjaajat itse vaikuttavat. Osa "julkaisuista" oli konferenssijulkaisuja, eli ne eivät ole edes näennäisesti käyneet läpi vertaisarviointia. Väitöskirjan esitarkistus oli ilmeisesti myös onnistuttu junailemaan kaveriporukan kesken. Käytännössä siis väitöskirjatyön kokoinen läjä paskaa on onnistunut kulkemaan usean seulan ohi jäämättä mihinkään kiinni!
Minulla on riittänyt pohdittavaa tämän tapauksen tiimoilta. Näyttää siltä, että mikäli motivaatiota on, tiedeyhteisöä ja yliopistoja pystyy jallittamaan yllättävän pitkälle. Tarvitaan tiedeyhteisön omaa tarkkaavaisuutta ja uskallusta kritiikkiin, jotta epätieteellisyys ja suoranainen taikausko eivät pääse rehottamaan yllättävissä paikoissa. Oma itsekritiikki on välttämätöntä. Jos en pysty perustelemaan asioita itselleni tai en uskalla kysyä niihin ulkopuolisen mielipidettä, teorioitani ei kannattane viedä julkiseen tarkasteluun.
Lopullinen päätös tämän väitöksen hyväksymisestä/hylkäämisestä tehdään kuulemma tämän kuun lopulla. Mikäli päätös ilmoitetaan yleisesti, kerron siitä seuraavalla kerralla.
Tässä kaikki tällä kertaa. Seuraava teksti onkin sadas blogimerkintämme! Pitäisikö sen kunniaksi pitää blogitapaaminen kahvittelun merkeissä ensi perjantaina?
