Tykkään jatko-opiskelijan arjessa erityisesti siitä, että työt ovat toisinaan aika vaihtelevia. Vaikka suurin osa työstä onkin itse tutkimushommaa, julkaisujen ja väitöskirjan tekemistä, arkeamme piristävät myös jatko-opintoihimme kuuluvat opinnot ja opetustyö. Itsekin olen päässyt viime viikkoina nauttimaan monipuolisista työpäivistä.
Tutkimusrintamalla menee ihan ookoosti. Olen kirjoittanut yhteenvedosta menetelmät ja tulokset niiltä osin kuin pystyn, sekä joitakin kappaleita introsta ja pohdinnasta. On hurjan virkistävää päästä kirjoittamaan vähän laajemminkin väitöskirja-aiheestani, mutta on se kyllä välillä tuskastuttavan hidasta. Kässäritilanne on edelleen sama kuin viimeksikin, eli paperit 1 ja 2 on hyväksytty julkaistavaksi, ja paperi 3 on parhaillaan sarjassa arvioitavana. Nelonen on vielä käsikirjoitusvaiheessa, enkä ole siksi pystynyt vielä kirjoittamaan siitä yhteenvetoon kovin monia rivejä.
Opiskelupuolellakin tapahtuu. Silloin, kun en jaksa kirjoittaa yhteenvetoa, yritän lukea kirjatenttiin. Noloa myöntää, mutta aloitin kyseisen kirjan lukemisen marraskuussa 2010 :D Sitten tuli ilmeisesti jotain kiireellisempää, eli maastotöitä ja hurja julkaisupaine, ja lukeminen jäi kesken. Nyt taas lukeminen maistuu, ja olen nyt kirjan puolivälissä. Pitäisi vielä saada itseä niskasta kiinni ja varata tenttiaika, niin saisin luettua tuon tällä kertaa loppuun. Kyseessä on siis kirja nimeltä Large carnivores and the conservation of biodiversity, ja tästä pääsette lukemaan aikaisemman blogipostauksen kyseisestä kirjasta.
Lisäksi olen aloittanut Yliopisto-pedagogiikan perusteet tohtoriopiskelijoille -kurssin. Kurssi koostuu viidestä lähiopetuskerrasta ja itsenäisistä tehtävistä. Ensimmäisen kerran perusteella kurssi tuntuu kiinnostavalta ja erityisesti ihanan erilaiselta oman laitoksen opetukseen verrattuna. On virkistävää nähdä uusia ihmisiä, tutustua muiden käyttämiin opetusmenetelmiin ja saada vahvistettua omaa opettaja-identiteettiä. Minullahan ei ole mitään pedagogisia opintoja taustalla, joten hyötyä tästä varmasti on. Toki on vähän nurinkurista, että ensin olen opettanut useamman vuoden ajan, ja sitten vasta alan opiskella, kuinka pitäisi opettaa :) Ja välillä tällaisen luonnontieteilijän korvaan särähtää se kaikki tietynlainen kasvatustieteellinen liibalaa-lässytys (kaikella kunnioituksella), mutta asenne vaan täytyisi pitää kriittisen avoimena kaikelle.
Opetushommiakin on sisältynyt viime aikojen työpäiviin. Opetin tänä vuonna neljättä kertaa Talviekologian ja -fysiologian kurssilla. Pidin yhden kahden tunnin luennon Oulussa, ja opetus jatkui Oulangan tutkimusasemalla tällä viikolla maanantaista torstaihin. Minun vastuullani oli taas lumijälkien tunnistus, lumijälkilaskennat ja lumen fysikaalisten ominaisuuksien mittaaminen. Oli kyllä ihanaa taas käydä asemalla ja hiihdellä metsissä joka päivä. Säät eivät kyllä meitä suosineet, ja opiskelijat olivat aika kovilla, kun lumi meinasi tarttua suksen pohjiin. Riisitunturin reissullakin taivas oli pilvessä ja välillä satoi räntää, joten näkyvyys huipulta ei ollut kummoinen. Mutta hauska reissu silti!
Muutin jonkin verran luentoani entistä osallistavampaan suuntaan, ja maastohommiin lisäsin vähän enemmän taustateoriaa. Keräsimme opiskelijoilta palautteen kurssista, ja pääsääntöisesti palaute oli hyvää. Moni tuntui tykkäävän lumijälkien tutkailusta, mikä oli hauska kuulla. Eniten ehkä tuli negatiivista palautetta kurssin tiiviistä rakenteesta, ja moni toivoi, että olisi vähän väljemmät aikataulut. Valitettavasti tuo vaan on tilanne, kun pitää säästää rahaa, eli kurssi saa kestää max. neljä päivää, ja tietyt asiasisällöt on opetettava kurssin aikana. Alla vielä pari kurssilla otettua lumisadekuvaa.
 |
| Kiutaköngäs räntäsateessa |
 |
| Riisitunturin huipun lumiolennot |
Kun palasimme eilen kenttikseltä Ouluun, täällä oli kauhea loskakeli, ja vesi tippui räystäältä. Kyllä se kevät siis on tulossa :) Minulla on tiedossa tässä kuussa mm. konferenssireissu Oxfordiin, mutta siitä lisää jossain myöhemmässä postauksessa.
Mukavaa maaliskuuta kaikille!
Anni
