Jännän äärellä

Perjantaita! Onpas edellisestä kerrasta vierähtänyt aikaa! Tuntuu, että vastahan minä kirjoitin, mutta tämä syksy on mennyt niin intensiivisissä ja stressaavissa merkeissä, että ajantaju vähän heittää.

Väitöskirjan yhteenveto on tällä hetkellä esitarkastajilla. Se valmistui ajoissa, tosin teksti on ihan kamalaa, editoimatonta puuroa. Pidän lohtunani työkaverini kokemuksen syvällä rintaäänellä lausumaa mietettä: ”Väikkäri on hetken häpeä, mutta ikuinen kunnia”. Välillä tämän häpeän kanssa on vaikea elää, mutta muistutan itseäni, että kukaan muu kuin esitarkastajat ja vastaväittäjä ei sitä tule koskaan ajatuksella lukemaan.

Esitarkastajat tekeleelleni oli yllättävän helppo löytää, mutta vastaväittäjän saamisessa oli suuria vaikeuksia. Olimme tässäkin asiassa niin myöhään liikkeellä, että ihmisillä alkaa olla loppuvuoden kalenteri täynnä. Aloimme jo pelätä, että joudumme joko kääntymään australialaisten gurujen puoleen (ovat niin kaukana, että tuskin olisivat lähteneet) tai pyytämään jotakuta aihealueeseen perehtymätöntä vastaväittäjäksi. Sitten proffamme muisti, että yksi Australian kovista nimistä on vastikään muuttanut Ruotsiin. Onneksemme herran kalenterissa oli joulukuulla vielä tilaa, joten nyt vaikuttaa vastainttäjäkin olevan jokseenkin varma. Väitöspäivä on alustavasti sovittu joulukuun puoleen väliin.

Matkassa on yhä yksi iso mutka, jossa väitökseni voi vielä lipsahtaa valmiilta uraltaan metsään. Esitarkastajien lausuntojen on ehdittävä tämän kuun 28. päivä olevaan kokoukseen, jos mielin saada kirjalle painatusluvan. Voin sanoa, että jännittää! Jos jotain sattuu ja lausunnot myöhästyvät, koko juttu kosahtaa. Väitöspäivän käytännön järjestelyt on silti pakko aloittaa jo nyt, joten en voi muuta kuin toivoa, että esitarkastajat ehtivät perehtyä tekstiini ajoissa.

Käytännön järjestelyihin kuuluvat tietenkin kaikki valmistumiseen liittyvät paperityöt. Olen käynyt asian tiimoilta turisemassa Fysiikan laitoksen amanuenssin kanssa, ja asioita on setvitty myös sähköpostitse. Opintojen suhteen ei ole ongelmia. Aloitin väitöstyöskentelyni vanhan järjestelmän aikana, joten vaatimuksiini kuuluu 60 opintopistettä jatko-opintoja. Nykyisin vaatimus lienee jossain 20 op:n paikkeilla. Sain aikanaan tähän tutkintoon hyväksi luettua 30 op Manchesterissa suoritettuja neurotieteen opintoja, joten olen saanut käydä kursseja rauhalliseen tahtiin. Yllättävän hyviä kursseja on matkan varrelta löytynytkin, vaikka soveltuvien opintojen löytäminen on kuulemma joillekin jatko-opiskelijoille ollut hankalaa, etenkin vanhojen vaatimusten aikaan.

Ja sitten… Jos ja kun valmistun tälle vuodelle, niin seuraavat työhommat alkavat olla tiedossa. Muutan näillä näkymin helmikuun alussa Ruotsin Lundiin, jossa pääsen tutkimaan yöaktiivisten mehiläisten näköaistia. Projekti on hurjan haastava, mutta työasioissa ei auttane kuin heittäytyä uusiin seikkailuihin, kun sellaisiin mahdollisuuksia aukenee. Tästä kerron ehkä myöhemmin lisää, tai kirjoitan pienen raportin tänne ensi vuonna, jos Kananpojat sen vielä sitten sallivat.

Nyt ei muuta kuin rentouttavaa viikonloppua kaikille! Itse aion rentoutua Oulun sarjakuvafestivaalien merkeissä nyt, kun voin taas kirjoitushommien jälkeen hyvällä omallatunnolla harrastaa.

Paperit pyörii ja koneisto käy

Moi, Tieteen Kananpoikien uskollinen lukijakunta!

Ajattelin tällä kertaa tarinoida väitöskirjatyön loppuvaiheen byrokratiasta, vaikka asia tuskin kiinnostaa muita kuin samassa veneessä olevia. Aihe nyt vaan on ollut aika keskeisessä osassa meikäläisen viimeaikaisessa puurtamisessa, joten ehkä näinkin tylsälle teemalle voidaan antaa tilaa yhden kirjoituksen verran. Seuraavat ohjeet tulevat Oulun yliopiston tutkijakoulusta, eivätkä ehkä siis ole välttämättä täysin yhteneväisiä muiden yliopistojen käytäntöihin verrattuna.

Väitöskirja siis ns. lähtee prosessiin siinä vaiheessa, kun sekä yhteenveto että osatyöt alkavat olla riittävän valmiita esitarkastajille lähetettäväksi. Kaikkien osatöidenhän ei tarvitse olla vielä julkaistuja, koska väitöskirjassa saa olla myös käsikirjoitusvaiheessa olevia töitä. Oma väitöskirjani tulee todennäköisesti koostumaan kolmesta julkaistusta artikkelista ja yhdestä käsikirjoituksesta (tai katsotaan nyt, miten pian saadaan submitattua tuo populaatiogenetiikka-paperi). Tässä vaiheessa viimeistään olisi hyvä olla hankittuna kirjalliset luvat osatöiden julkaisijoilta uudelleenjulkaisua varten. Osa jatko-opiskelijoista teettää kielentarkastuksen väitöskirjalleen tässä vaiheessa, mutta moni, minä mukaanlukien, tekee sen vasta esitarkastuksen jälkeen, koska väitöskirjaan voi vielä tulla suuriakin muutoksia. Tässä vaiheessa on myös mahdollista käyttää Urkund-plagiaatintunnistusjärjestelmää, mutta aika moni jättää käsittääkseni tämän väliin.

Kuva täältä.

Keskeinen paperi, jota aletaan täyttää, on väittelylupahakemus. Perustietojen (A-osa) lisäksi siitä täytetään tässä vaiheessa myös B-osa, joka koskee esitarkastusprosessia. Ohjaajat valitsevat esitarkastajat (2 kpl), joiden tulee olla 1) tohtorin tutkinnon suorittaneita tai professoreja 2) Oulun yliopiston ulkopuolelta 3) eivät saa olla kanssakirjoittajina missään osajulkaisuissa 4) eikä heillä saa olla muitakaan yhteisjulkaisuja jatko-opiskelijan kanssa viimeisen viiden vuoden ajalta. Paperissa kysytään myös ensimmäistä kertaa väitöskirjan lopullista nimeä, ja sen päättäminen ei ollutkaan mikään helppo juttu. Lomakkeeseen tulee allekirjoitukset sekä pääohjaajalta että seurantaryhmän puheenjohtajalta. Lomakkeen C-osan voi jättää vielä tässä vaiheessa täyttämättä.

Kuva täältä.

Väittelylupahakemus toimitetaan koulutuspäällikölle, joka toimittaa sen seuraavaan tohtorikoulutustoimikunnan kokoukseen. Oma hakemukseni on nyt tässä vaiheessa, ja se toivottavasti käsitellään seuraavassa toimikunnan kokouksessa, joka on 18.6. Esitarkastajikseni suostuivat onneksi he, keitä ohjaajani kysyivät ensimmäisenä, joten esitarkastajien saaminen sujui kivuttomasti. Lomakkeeseen piti laittaa perustelut, miksi juuri kyseiset esitarkastajat sopivat tarkistamaan minun väitöskirjaani, sekä heidän julkaisuluettelonsa. 

Toimikunta toivottavasti hyväksyy kokouksessaan esittämämme esitarkastajat, jolloin virallinen esitarkastus voi alkaa. Itse kyllä olen jo lähettänyt suurimman osan materiaaleista esitarkastajille aikaa säästääkseni, vaikka virallista esitarkastuslupaa ei olekaan vielä saatu. Olemme sopineet esitarkastajien kanssa alustavan päivän, mihin mennessä he yrittävät saada esitarkastuksen tehtyä. Virallisesti aika on yleensä maksimissaan kaksi kuukautta, joten minun tapauksessani esitarkastus pitäisi olla valmiina 1.8. mennessä. Esitarkastajat kirjoittavat virallisen lausunnon, jossa he esittävät joko väitöskirjan hyväksymistä sellaisenaan, väitöskirjan hyväksymistä tietyillä korjauksilla (toisinaan he haluavat vielä nähdä korjatun version, toisinaan eivät) tai väitöskirjan hylkäämistä. 

Esitarkastajien kommenteista riippuu, kuinka kauan korjauksessa kestää. Tässä vaiheessa sitten täytetään lomakkeen C-osa, johon tulee esitykset vastaväittäjästä ja kustoksesta. Sitten lappunen lähtee taas kerran tohtorikoulutustoimikunnan kokoukseen. Itselläni olisi haaveena saada oma hakemus toimikunnan elokuun kokoukseen, mutta saa nähdä, ehtiikö se sinne. Kunhan väittelylupa on myönnetty, voidaan aloittaa väitöskirjan painoprosessi, johon siihenkin saa varata aikaa useamman viikon verran. Painoprosessiinkin liittyy kaikenlaista lappusten täyttelyä ja erinäisten ihmisten tapaamista, mutta en kirjoita siitä sen enempää, koska aihe ei ole itsellenikään vielä kovin ajankohtainen.

Kuva täältä.

Kunhan Kirja on tullut painosta, olisi sitten seuraavana ohjelmassa... väitöstilaisuus! Huh.

Tällaisia asioita on siis tullut pyöriteltyä viime aikoina. Lisäksi minulla on kesäkuussa edessä viimeinen kirjatentti, johon en tosin ole muuttokiireiden takia ehtinyt lukea viime päivinä ollenkaan. Toivottavasti ehtisin lukea kirjan läpi ennen tenttiä, että voisin sitten hyvällä omallatunnolla pitää pienoisen kesäloman.

Aurinkoa ja rauhaa,

Anni

UniOGS:n artikkeliluennolla

Päivää, että pätkähti!

Yliopistomme on viime aikoina yhdenmukaistanut tohtorivaiheen koulustusta. Tätä varten perustettiin Oulun yiopiston tutkijakoulu UniOGS (University of Oulu Graduate School). Yleisesti kuulostaa siltä, että ennen UniOGS:n perustamista väikkärityöskentelyn aloittaneille UniOGS on vain rasite. Tutkintovaatimukset muuttuvat (tosin helpompaan päin), ja entiset selvät sävelet sekoittuvat. Itseäni kirpaisi hetken aikaa se, että vanhojen biofysiikan tutkintovaatimusten mukaan opintopisteitä on väikkäriprojektin aikana kerättävä 60, kun nykyisin vaatimus on "vain" 40 pistettä. Ja minulla oli tuo 60 suunnilleen kasassa jo siinä vaiheessa kun muutos tuli. Mutta tämähän on tietenkin ihan "happy problem".

Jotain konkreettista hyvääkin UniOGS:sta on tullut. Tohtorikoulun järjestämät yleiset kurssit vaikuttavat melko käytännönläheisiltä. Osallistuin viikko sitten Tieteellisen lehtiartikkelin kirjoittaminen -luennolle. Siellä käytiin läpi paljon tuttuja asioita, mutta muutama hyvä uusi vinkkikin luennolta jäi käteen. Kyseisen luennon lisäksi tarjolla on mm. Väitöskirjan kirjoittaminen sekä Kokoelmaväitöskirjan yhteenveto-osan kirjoittaminen -sessiot, joihin voisin osallistua sitten, kun asia on hieman ajankohtaisempi. Hyviä neuvoja ei kai koskaan voi saada liikaa.

Yhdessä kohtaa artikkeliluentoa repesin. Luentodiassa oli listattuna artikkelikäsikirjoituksen viimeistelyssä muistettavia asioita. Yksi oli: "Poista torakat! Arvioija voi etsiä syitä hylätä". Hihittelin vieressäni istuneelle Ullalle, että minun artikkeistani ei paljoa jäljelle jäisi, jos siitä poistaisi torakat. Ehe ehe... Selvennettäköön, että luennoitsija tarkoitti "torakoilla" sekalaisia pikkuvirheitä.

Koittakaahan taas viikko pärjäillä. Tieteen kananpojat päivittyy uudelleen jo ensi perjantaina!