Viesti tuntureilta yhden kesän jälkitunnelmista

Heipähei,

Viime kirjoittelun aikaan tämän kananpojan kesä (elikkä tunturikausi) oli aluillaan, maastotöiden alkamista tuskin malttoi odottaa ja kesäjännitys väreili ilmassa. Nyt sitä samaa kesäkautta olen paketoimassa, huomenna on ehkä viimoinen maastopäivä edessä ja mielessä on senkun surrannut yrittäessä tajuta, että mitä kaikkea tässä on tullut tapahduttua. 

Minulla ja apukäsillä on ollut aika mieletön maastotyörupeama täällä Norjassa – puuhaa on riittänyt yhteensä neljään retkeen, joista pisin kesti reilu kolme viikkoa ja sitä jatkettiin vielä muutaman viikon näytteiden käsittelyllä Oulussa. Suunnitelmat oli siis alun perinkin suuria, ja mielikuva aineistosta on siintänyt sen verran houkuttavan kirkkaana silmissä että enhän niitä suunnitelmia ole juurikaan höllentänyt. Samalla on saattanut käydä niin, että kesä on sen kun vierähtänyt ohi. Sen aikana mielen ovat vallanneet seuraavat ohjelmat, suunnitelmat, tekemättömät asiat ja tulevat koitokset – pää on saanut toimia kuin kone aamusta iltaan. No, töiden puolesta kaikki on sujunutkin sitten aivan mallilleen, vaikka aikalailla hitostihan on sitten ollut tekemistä kaikilla, paljon enemmän kun  osasi etukäteen aavistella. Nyt kesän vallanneesta järjestelymoodista havahtuneena, sitä herää miettimään, että olenkohan muistanut nauttia tästä kesästä? Miten se nyt sujuikaan? Ja tällaisessako konemoodissa nämä kesät tulevat jatkossakin vierimään? Oppiiko sitä myöhemmin välttämään stressiä, ja ossaako ottaa opikseen tilanteista, mitkä ei mene yhtään mallikkaasti?  

Olen mää kuitenkin välillä ottanut kuvia, niissä kesä näyttää olleen kaunis. Ja kaipa niitä tarinoitakin on karhuiksi luulluista hirvistä sun muusta. Ja tehoiluun vastineeksi, on tähän kesään kuulunut muutama lomakin. Niistä toiselle lähdin vähän suunnittelematta siinä vaiheessa, kun väsyneen herkistys-itku tulee katsellessa Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmaa. 

Semmosta. Summa summarum: tällä laidalla ollaan koneiltu ja latailtu – alla kuvia näistä tunturipuolen hommista.

-henni

Reisalla mittailemassa hiilidioksidivuota

Reisadalen kesäkuussa

Itunurmikkaa Reisalla. Näitä ja muita ollaan viime kuut tutkailtu, määritetty, leikkailtu ja kuvattu

Kilpisjärven koeala, jossa käytiin  muutamasti kesällä

Kyyti kauemmalle koealalle Cearroon

Cearron ylänköä

Cearron poroaita, jonka molemmin puolin tarkastellaan ruutujen hiilivarastoja.

Viimoinen reissu Cearrolle - tällä kertaa apostolin kyydillä