HUH hellettä

Hyvää elokuuta lukijoillemme! Anteeksi etten ole vähään aikaan ollut maisemissa. Pidin kuin pidinkin melkein kuukauden lomaa, vaikka alunperin tarkoitus oli työskennellä tuli pyllyn alla koko heinäkuun. Mutta kun aurinko paistoi, ja festareilla piti käydä, ja muutkin olivat lomalla. Nautin täysin rinnoin koko heinäkuusta, sen lämmöstä ja reissuista. Nyt jaksaa taas pakertaa toimistossa.

Maastokauden saldo oli 101 pikkuista suosirriä, joista rengastin lähemmäs 50. Ihan kelpo vuosi siis. Lapisirrejä rengastin vain kolme (en käynyt lapinsirrimaastossa kuin kerran). Tässä pari lapinsirrin poikasta huutamassa isiään paikalle. Tui tui.

 















Laitoimme suosirreille viime kesänä valopaikantimia eli geolokaattoreita eli lokkereita. Saimme paikantimellisia lintuja loppujen lopuksi tosi hyvin takaisin - niiden paluuprosentti oli suunnilleen samaa luokkaa kuin kontrollilintujen, joille ei paikantimia laitettu - joten uskalsimme laittaa paikantimia tänä vuonna lisää.

Alla suosirri, jolle on juuri laitettu sääreen paikannin. Lokkeri on kiinni vihreässä muovirenkaassa/-lipussa, joka liimataan umpeen niin, että se pääsee vapaasti pyörimään jalassa. Lipun alle laitetaan vielä ylimääräinen värirengas, jotta itse lippu ei pääse valumaan alas nivelen kohdalle. Paikannin kerää dataa muistaakseni 18 kuukauden ajan, ja sen avulla voidaan piirtää linnun kulkema reitti kartalle. Näppärää!

En ole itse käsitellyt lokkeridataa, mutta olen päässyt näkemään parin linnun reitin pesimäpaikoiltaan talvehtimisalueille. En kuitenkaan vielä paljasta sen enempää, koska tuloksia ei ole vielä julkistettu.

Olen päässyt vihdoin aloittamaan suosirrin Itämerityön populaatiorakenne- ja dispersaalianalyysit (kyllä, juuri ne, jotka piti saada valmiiksi ennen maastokautta). Hyvä niin, sillä pidän syyskuun lopulla Virossa esitelmän aiheesta. Toivottavasti jo siihen mennessä on artikkelin raakile kasassa. Kerron niistäkin tuloksista myöhemmin lisää, koska nyt haluan kertoa tulevaisuudesta - tarkemmin sanottuna post doc -suunnitelmista ja niihin liittyvistä tulevista reissuista. Tarkoituksenani on lähteä Reykjavikiin, Islantiin, tekemään tutkimusta väitöskirjani valmistuttua! Jee! Sain viimeksi mainitsemani 1000 euron Luonnonystävien apurahan lisäksi vielä toisenkin matka-apurahan Conservation Genomics -säätiöltä, jonka turvin lähden lokakuussa yli kahdeksi viikoksi paikan päälle labra- ja analyysihommiin. Ostin viime viikolla lennot. Alkaa jo jänskättää!

Projektin tarkka suunnitelma on vielä työn alla, mutta todennäköisesti lähden tekemään tutkimusta merisirreillä (Calidris maritima, engl. Purple Sandpiper). Kerron taas lisää, kunhan saamme paikallisen molekyyligenetiikan professorin ja eläinekologian apulaisprofessorin kanssa suunnitelmiin tarkennusta.

Nähdään syyskuun alussa!

Nelli 

EDIT P.S. Käykää kurkkaamassa blogilistan uusi blogi, Perunakuoppa. Siellä on kaikkea jännää luontokappaleista perinnerakentamiseen.