keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Se aika vuodesta

Hei!

Varma kevään merkki on laitoksemme Talviekologian ja -fysiologian kurssi, jolle olen taas menossa opettamaan. Tänään pidän luentoni Oulussa ja sunnuntaina suunnataan kohti Oulangan biologista tutkimusasemaa. Odotan innolla kurssia -se kun tuntuu monesti vähän "hiihtolomalta" ollessaan mukavaa vaihtelua kirjoitushommiin. Toivottavasti säät suosivat ja vaihtariopiskelijammekin saavat mukavia kokemuksia Suomen talvesta ja hiihtämisestä. Tämän postauksen kuvat ovat vuodelta 2006, kun olin itse opiskelijana talvikenttiksellä. Kuvista taitaa löytyä kaikki tämän blogin kirjoittajat :)

Avannon tekoa Oulankajoen jäällä.

Kun ensimmäistä kertaa tulin opettamaan kurssille ja valmistelin luentoslideja, uskoin vakaasti mielessäni tekeväni kerralla hyvät opetusdiat, jotka täytyisi sitten vaan seuraavana vuonna kaivaa taas esiin. Toisin kävi. Joka vuonna olen tehnyt vähän erilaisen esityksen ja muutellut opetusmetodeja. Joskus kyse on siitä, että ajallisesti joku asia on järkevämpää hoitaa toisella tavalla. Toisinaan taas olen hoksannut, kuinka jonkun asian voi esittää yksinkertaisemminkin. Toisaalta myös oma tietämys aiheesta kehittyy ja pitäähän sitä muutenkin yrittää pysyä ajan hermoilla.

Nousu Riisitunturille.

Riisitunturin rinteessä.

Tärkeänä olen pitänyt sitä, että en halua luentojeni olevan opiskelijoiden kannalta pelkkää istumista ja kuuntelemista. Oma aiheeni ei onneksi ole ihan tylsimmästä päästä (kai?), joten siinäkin mielessä opiskelijoiden mielenkiintoa aihetta kohtaa on helppo ylläpitää. Tällä kertaa valmistelin esityksen, josta löytyy aukkokohtia, jotka opiskelijoiden täytyy täydentää, ja lisäksi luvassa on pieni piirtämistehtävä eläinten jälkien tunnistukseen liittyen :) Opiskelijat myös saavat pienryhmissä "kuivaharjoitella" lumimittausvälineiden käyttöä, jotta fysikaalisten ominaisuuksien mittaus sujuu Oulangalla kuin vanhoilta tekijöiltä. Välillä kyllä toivon, että olisin käynyt pedagogiset opinnot, niin saattaisi löytyä enemmänkin keinoa elävöittää luentoja.

Perinteinen talvikenttiksen pulkkakisa.

Omasta tutkimuksesta ei ole oikeastaan mitään uutta sanottavaa. Ekaan ja tokaan kässäriini olen saanut jo jonkin verran kommentteja, ja korjauksiakin olen tehnyt melko paljon. Onneksi korjausehdotukset ovat olleet hyviä, eli niissä on esitetty konkreettisia korjausehdotuksia eikä ole vaan todettu, kuinka "tämä kappale on huono". Olen myös ollut ohjaajieni kanssa samaa mieltä kaikista korjausehdotuksista, joten kinaamaan ei ole tarvinnut alkaa :) Kolmannesta kässäristä puuttuu vielä se mielestäni kaikkein vaikein, eli pohdinta.

Yleinen näky Oulangan jyrkissä rinteissä: kaatunut opiskelija.

Aurinko paistaa ja lämmittääkin jo mukavasti. Itselläni on ollut siinä mielessä vähän erilainen talvi, kun en ole kirjoitushommista johtuen päässyt metsäsuksille kuin yhden kerran. Toki silloinkin löydettiin ahman jäljet :)

Anni


4 kommenttia:

  1. Me voitettiin Annin kanssa talvikenttiksellä "Oulangan mäen" parilaskukisa. :D

    VastaaPoista
  2. Niin ja onnea kovasti, jos jo kolmaskin kässäri on työn alla! Mainiota!

    VastaaPoista
  3. Hah, olipa nostalginen kuvapaketti! Mä taidan tulla salamatkustajaksi sinne Oulangalle. :)

    Onpa sulla tosiaan hyvä tahti noiden käsikirjoitusten kanssa! Huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Nellin kanssa voitettiin silloin hienosti joukkuekisa, ja toki olen jatkanut voittokulkua ottamalla yksilökisan ykköspalkinnon kahtena edellisenä vuotena. En tiedä, kehtaanko tänä vuonna osallistua. Pitäähän muidenkin saada joskus voittaa :)

      Jep, onhan nuo kässärit jo melko hyvällä mallilla, mutta kyllä tässä vielä aikaa menee, että ne saadaan julkaistua jossain. Kärsivällisyys, biologin hyve...

      Poista