Punkkiräjähdys

Toisinaan asiat eivät tunnetusti mene ihan putkeen. Vähän oudompia juttuja tehdessä myös vastoinkäymiset voivat olla erikoisia. Maanantaina työkaveri hälytti minut torakoiden kliimakaapille (kaappi, jonka lämpötilaa, kosteutta ja valaistusolosuhteita pystytään säätämään). Viikonlopun aikana kaappi oli täyttynyt kutsumattomista vieraista, pienistä punkeista. Tiirailimme punkkeja mikroskoopilla ensin itse, ja kiikutimme sitten näytteen eläinmuseolle tunnistettavaksi. Tarkka lajinmääritys ei kuitenkaan onnistunut, sillä kyseessä olivat juveniilit yksilöt. Punkit ilmeisesti tulivat metsästä sirkkojen lisääntymisalustaksi tuodun mullan mukana (kyseessä siis ovat maaperäpunkit, eivät puutiaiset!). Näytettämme museolla tarkastellut tuttu biologi pääsi näpäyttämään meitä siitä, miten fiksua on antaa kasvatettaville hyönteisille käsittelemätöntä multaa luonnosta, kun kaupasta saa hyvää puutarhaturvetta pikkurahalla. Minua kommentti nauratti, mutta työkaverini otti sen aika raskaasti ja syytti katastrofista omaa ajattelemattomuuttaan. Lähtiessämme biologi vielä totesi meidän olevan melkoisessa liemessä.

Kliimakaapille palattuamme tarkastimme vahinkojen laajuuden. Koko kaappi tosiaankin kuhisi pieniä valkeita punkkeja. Ne olivat levinneet sirkkojen kasvatusbokseista kaapin sisäpinnoille, oven tiivisteiden alle ja torakkalaatikoihini asti. Omalta kannaltani onneksi minulla ei ollut kaapissa montaa torakkaa, mutta työkaverin sirkat saivat kaikki tappotuomion. Kuskasimme laatikkokaupalla punkkien valtaamia hyönteiskasvatuksia pakastimeen, puhdistimme koko kliimakaapin sisältä, ulkoa ja tiivisteiden raoista etanolilla, minkä jälkeen kaappi säädettiin pakkaslämpötilaan. Huoneen pöytäpinnat ja muiden kliimakaappien ulkopinnat desinfioitiin myös etanolilla punkkien leviämisen estämiseksi. Myöhemmin punkkien valtaama kaappi sai ulkopinnalleen myös hyönteismyrkkykäsittelyn.

Eilen työkaverini tuli jälleen järkyttyneenä luokseni. ”Sulatin kliimakaapin, ja ne pariin kertaan viinalla suihkutetut ja pakastetut punkit lähtivät vieläkin liikkeelle!” Ei auttanut muu kuin käsitellä kaappi sisältäkin hyönteismyrkyllä. Toivottavasti siitä ei jää kaappiin jäämiä, jotka vaikuttavat siellä myöhemmin kasvatettaviin hyönteisiin! Ehdotin, että kaappi säädetään puolestaan todella lämpimäksi. Suomalaiset punkit ovat varmasti tottuneet talvilämpötiloihin, mutta aavikko-olosuhteita ne eivät ehkä niin hyvin kestä. Saa nähdä, saadaanko punkki-invaasio taltutettua vai olemmeko tosiaan kaulaa myöten kuspissassa pikkukavereiden kanssa.

No, sentään olen päässyt maanläheisiinkin ”töihin”, kun niiden kenttähommien perään olen niin paljon kitissyt. Vuokrasimme biologiporukalla kaksi aaria kaupungin viljelyspalstoja, joista toinen käännettiin kuuden aikuisen ja yhden tomeran työnjohtajan voimin viime sunnuntaina viljelykuntoon. Neljän tunnin yhtämittainen juolaheinäkuntan möyhentäminen lapiolla (toinen palstoistamme näyttää olleen kesannolla viime vuoden!) tuntuu mukavasti lihaksissa, ja hommassa tarttui myös uskottavahko ulkotyöläisen t-paitarusketus. Tai todenmukaisemmin sanoen –punotus, mutta ei mennä siihen… Varsinaiset kylvöhommat aloitettaneen kesäkuun alussa, kunhan voimme olla varmoja, että kevät on vihdoin pysyvästi saapunut näillekin rantalakeuksille. Pidämme Nellin kanssa teidätkin ajan tasalla palstakokeilumme kuulumisista pitkin kesää.

Mullantuoksuisin sormin tämän näpytteli