perjantai 26. helmikuuta 2010

Nostalgiaa ja oman statuksen etsimistä

Hei!

Yksi jatko-opiskelijan työnkuvaan vaikuttava asia on opetusvelvollisuus. Meidän on siis opetettava vuodessa tietty tuntimäärä jollakin kurssilla ilman rahallista korvausta. Opetusvelvollisuus herättää toisinaan kiivastakin keskustelua jatko-opiskelijoiden keskuudessa. Osa kokee opetusvelvollisuuden vievän liikaa aikaa varsinaiselta tutkimustyöltä, luentojen ja harjoitusten valmistelu kun on aikaavievää puuhaa. Toiset näkevät epätasa-arvoa siinä, kuinka kurssit jakaantuvat jatko-opiskelijoiden kesken: toiset selviävät helpommalla, toiset joutuvat näkemään paljonkin vaivaa. Lisäksi aina kurssien aiheet eivät osu yksiin jatko-opiskelijan oman osaamisen kanssa, vaan opiskelijat joutuvat opettamaan aihetta, jota eivät itsekään tunne kovin hyvin.

Toki on hyvin läpinäkyvää, kuinka laitokset pyrkivät saamaan jatko-opiskelijoista ilmaista työvoimaa opetusvelvollisuuteen vedoten. Silti koen jatko-opiskelijoiden opetusvelvollisuuden pääsääntöisesti hyvänä asiana. On tärkeää saada kokemusta opettamisesta, luentojen ja harjoitusten vetämisestä sekä vuorovaikuttamisesta yliopistomaailmassa. Ainoana miinuspuolena koen sen, että opetuksesta vastaavat opetusvelvollisuuden takia myös pedagogisesti epäpätevät jatko-opiskelijat (kuten minä itse), jotka eivät ole saaneet ollenkaan opetusta opettamisesta. Olisikohan mahdollista, että yliopisto järjestäisi jonkinlaisia opettamiseen liittyviä pikakursseja, jotka eivät varsinaisesti antaisi minkäänlaista pedagogista pätevyyttä, mutta antaisi ainakin jonkinlaisia eväitä opetuksen antamiseen?

Itse olen päässyt kokeilemaan tänä talvena opettamista kahdessa eri yhteydessä. Ensimmäinen kerta tuli, kun minuakin Sotkamon lukiossa opettanut biologian opettaja otti yhteyttä ja kysyi, haluaisinko tulla kertomaan lukion bilsankurssilaisille tutkijan ammatista ja ahmatutkimuksesta. Suostuin mielelläni, koska satuin juuri olemaan Sotkamossa maastotöissä. Kävin siis puhumassa 75 minuuttia edellämainituista aiheista, ja pakko kyllä kehua, että aika hyvin meni! Oppilaat olivat hyvin mukana, kyselivät aktiivisesti kysymyksiä ja itselläkin oli koko ajan sellainen olo, että viihtyi siellä luokan edessä ja puhui todellakin itseä innostavasta aiheesta. Bueno! Huvittavaa oli kyllä huomata, että oma statukseni oli hiukan hukassa. Käytin sujuvasti oppilaiden naulakkoa ja wc:tä, ja vasta opettajanhuoneessa opettajien huomauttaessa asiasta tajusin konkreettisesti, että statukseni on todellakin muuttanut oppilaasta "opettajaksi", tai siis vierailevaksi luennoitsijaksi tässä tapauksessa.

Toisen kerran olen päässyt harjoittelemaan opettamista Talviekologian ja -fysiologian kurssilla, jolla olen toiminut yhtenä opettajista. Kurssi koostuu luennoista Oulussa, neljän päivän kenttäkurssista Kuusamossa ja yhdestä seminaaripäivästä Oulussa. Minun vastuullani olivat lumijäljet, lumijälkilaskennat sekä lumen fysikaaliset ominaisuudet. Täytyy sanoa, että tässä kyllä aihe ja opettaja ovat osuneet aika hyvin nappiin: kaikista laitoksen kursseista juuri tämä sopii minulle parhaiten, koska lumijälkiseurannat ja jälkien tunnistaminen näyttelevät aika keskeistä osaa tutkimuksessani.

Pidin siis Oulussa yhden luennon, joka meni... no, tyydyttävästi. Englanniksi opettaminen aiheutti vähän lisähaasteita, ja vaikka olinkin valmistautunut luentoon aika hyvin, onnistuin silti takeltelemaan aika lahjakkaasti selittäessäni lumenkovuusmittarien käyttöä. Toisaalta nämä tilanteet tuntuvat varmasti aina pahemmilta opettajasta kuin opiskelijoista, ja olen varma, että oppilaat ymmärsivät kyllä kaiken tarpeellisen. Ongelmani on se, että puhun suomea melko nopeasti ja valitettavasti yritän puhua myös englantia samaa vauhtia... No, lisäharjoitusta vaan!

Kurssin kokokohta oli tietysti kenttäkurssiosuus Kuusamossa Oulangan tutkimusasemalla. Kahtena ensimmäisenä päivänä opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kaikenlaisia talviekologiaan ja -fysiologiaan liittyviä harjoituksia, kuten jälkilaskentaa ja vesinäytteiden ottoa. Kolmantena päivänä ohjelmassa oli Riisitunturin retki ja neljäntenä päivänä jänislaskenta.

Oli kyllä huikean erilaista olla kurssilla opettajana verrattuna siihen, kun viisi vuotta sitten olin samaisella kurssilla opiskelijana. Opiskelijana kurssi on jäänyt mieleen lähinnä rentona hiihtolomana. Nautittiin hiihdosta ja myös afterski otettiin vakavasti. Opettajana tunsin taas olevani rättiväsynyt illalla, ja menin yhdeksän jälkeen nukkumaan lähes joka päivä :) Vastuu opiskelijoista on yksi syy kurssilla opettamisen "rankkuuteen". On helpompaa vahtia 20 nukahtelevaa opiskelijaa luentosalissa kuin 20 eritahtiin hiihtävää opiskelijaa keskellä Oulangan mäkisiä maastoja. Lisäksi puolet opiskelijoista oli vaihtareita, joista suurin osa ei ollut hiihtänyt ennen kurssia. He kuitenkin osoittivat hyvin suurta aktiivisuutta, opettelivat hiihtämään päivässä ja valittivat asioista ehkä jopa vähemmän kuin suomalaiset.

Itseäni hiukan arvelutti etukäteen, kuinka osaisin tunnistaa jäljet ja "lukea jälkiä", ja kuinka monipuolisesti osaisin kertoa asioista opiskelijoille. Vaikeita jälkiä ei onneksi tullut yhtään vastaan. Mietin ennen kurssia usein sitä, millainen opettaja haluaisin olla, ja tulin siihen tulokseen, että ennenkaikkea haluan olla innostava. Haluaisin, että opiskelija opetuksieni jälkeen on kiinnostunut aiheesta niin, että lähtee itse penkomaan aihetta ja syventymään siihen lisää. Toiseksi pyrin siihen, että oppimistapahtuma on mahdollisimman miellyttävä ja rento, jolloin vuorovaikutus oppilaan ja opettajan välillä mahdollistuu toden teolla. Haluan, että opiskelija uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa. Testasin tällaisen rennon oppimistilanteen luomista Oulangalla pitämällä pienen teetuokion jokaiselle ryhmälle keskellä hiihtolenkkiä. Samalla kun tarjosin teetä, kertoilin jälkilaskennasta ja eläinten jäljittämisestä, ja sain siinä samalla opiskelijat kyselemään ja osallistumaan keskusteluun. Tavoitteeni täyttyi siis näiltä osin: sain opiskelijat innostumaan ja osallistumaan, mutta keskustelu pysyi kuitenkin koko ajan opetettavassa aiheessa.

Yksi taipumukseni näköjään on kirjoitella myös liian pitkiä blogi-kirjoituksia. Anteeksi sille eräälle ystävälleni, joka jo valitteli, ettei jaksa lukea näitä :) Ensi kerralla voisin kertoa vähän tarkemmin siitä, missä vaiheessa maastotyökuvioni ovat tällä hetkellä. Heippa siihen asti!

Anni

5 kommenttia:

  1. Kiitos Anni Oulangan kurssista. Hyvin sä vedit :) ja hauskaa oli!

    VastaaPoista
  2. Opetus on hyvä juttu (väittää aineenopen paperit omaava jatko-opiskelija). Väitän, että opettaessa oppii: Kun joutuu selittämään asiaa muille, on oma tietokäsityskin pakko jäsennellä. On pakko pohtia, mikä on olennaista, mikä ei. Siinä saa fokusoitua omaa ajatteluaan. Opettaessa joutuu nousemaan sieltä omien ajatusten keskeltä ja katsomaan hommaa laajemmin. Joutuu miettimään, mitä kuulijat jo tietävät, miten sidon tämän asian sinne heille jo tuttuun, miten ilmaisen asian niin että tulen ymmärretyksi. Tällainen ajatusjumppa tukee todella tehokkaasti tieteellisen tekstin tuottamista, ihan samoja asioita joutuu miettimään artikkeleita kirjoittaessa! Oppiminen ja uuden tiedon tuottaminen (= tiede) ovat muutenkin hyvin lähellä toisiaan - kasvatustieteen teorioita voi hyödyntää myös oman tieteellisen ajattelun tarkastelussa. Kaiken lisäksi opettaminen antaa esiintymiskokemusta ja estää "mökkiintymistä".

    - Emma

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä Emman kanssa. Tutkijan uralle aikovan on hyvä vähän harjoitella opettamaan (jos ei opettajan papereita jo valmiiksi omista). Opettamaan sitä kuitenkin jossain vaiheessa joutuu, ja esiintymiskokemuksesta on aina hyötyä. Onneksi eräs lähisukulaiseni on opettaja, ja häneltä olen saanut melko paljon hyviä neuvoja mm. seminaarien pitämisessä. :)

    VastaaPoista
  4. Netta: Kiva kuulla! Mullakin oli hauskaa :)

    Emma ja Nelli: Tottahan se on, että opettaessa oppii. Onneksi meidän laitoksella ainakin ekologit "joutuvat" jo opiskeluvuosina pitämään runsaasti esityksiä, tästä on ainakin itselleni ollut suuresti hyötyä.

    VastaaPoista
  5. Toisin on geneetikoilla, jotka pitävät ehkä yhden seminaarin opiskeluaikana... Ja senkin kaverin kanssa.. :D

    VastaaPoista