keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Nellin tarina - kuinka genetiikosta tuli eläinekologi

Nelli tässä siis, hei vaan kaikille!

Valmistuin maisteriksi vuoden 2009 lokakuussa. Minulla kävi hyvä säkä, ja sen kummempia suunnittelematta hain ja sain jatko-opiskelupaikan eläinekologian puolelta, suosirrien ja lapinsirrien populaatio
ekologian ja -genetiikan parista. (Vältyin hienosti miettimästä mitä ihmettä sitä sitten oikeasti isona tekee, kun nyt on ainakin neljäksi vuodeksi hommia tiedossa.) Aloitin työt aivan juuri, ja ala tuntuu omalta - ainakin vielä toisen viikon töissäolon jälkeen.

Miten tähän on päädytty? Suvussani on keskimääräistä enemmän biologeja. Siinä varmaankin osasyy sille, miksi minäkin lukion jälkeen harhauduin tälle alalle. Olen ollut melko pienestä pitäen luontoihminen. Perhetuttujen (joista myös suuri osa on biologeja) ja heidän lastensa kanssa tuli pienenä retkeiltyä ympäriinsä, ja muun muassa Hailuoto ja Tauvo tulivat tutuiksi. Erityisesti linnut alkoivat jossain välissä kiinnostaa, ja lukioaikana otin osaa ensimmäiseen linturalliini (kilpailuun, jossa tietyn ajan - esimerkiksi vuorokauden - kuluessa pitää koittaa nähdä mahdollisimman monta eri lintulajia). Nykyään linturallit ovat jokavuotinen harrastus.

Vielä kirjoitusten jälkeen minulla ei ollut aavistustakaan mitä oikein voisin lähteä tekemään, ja vasta kahta viikkoa ennen pääsykoetta päätin yrittää opiskelemaan biologiaa. En kuitenkaan ensi yrittämällä onnistunut. Päätös oli kuitenkin tehty ja päämäärä oli selvä. Hain avoimen yliopiston kautta opinto-oikeuden välivuodeksi, ja suoritin jo etukäteen muutaman biologian peruskurssin. Pääsin myös laboratorioavustajaksi biologian laitokselle; DNA:ta eristämään ja monistamaan. Se taisi olla ensimmäinen sysäys genetiikan puolelle, vaikka melko luontoihminen olinkin. Seuraavana keväänä kävin korottamassa biologian arvosanaa kirjoituksissa lisäpisteiden toivossa, ja pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan.


Ensimmäinen vuosi meni aika rauhallisesti, sillä olinhan jo edellisvuonna suorittanut suuren osan kursseista. Erään vanhemman biologin/sukulaisen suosituksesta menin ensimmäisen vuoden kesällä kenttäkursseille Hailuotoon ja Oulangalle, kuten Annakin. Se oli mahtavaa aikaa! Pelkästään niiden takia kannattaisi alkaa ekologiksi. Toinen ja kolmas vuosi menivät nopeasti, ja kiinnostukseni genetiikkaan kasvoi. Kolmannen vuoden kesällä pääsin töihin hammaslääketieteelliselle laitokselle. Tein töitä suusyöpää tutkivassa projektissa, ja pääsin tutstumaan syvemmin labratyöskentelyyn. Neljäs vuosi meni. Viidennen vuoden syksyllä lähdin työharjoitteluun Vancouveriin, Kanadaan asti. Työskentelin pari kuukautta eläintenhoitajana ja sytogeneetikkona suokukkojen ja tundrasirrien parissa. Viidennen vuoden kesällä lähdin Lahteen, Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitokselle töihin tutkimaan lyijyn vaikutusta kasveihin. Kuudentena vuonna suoritin viimeisimpiä kursseja ja koitin saada graduani kasaan. Lopulta, seitsemännen vuoden alkaessa viime syksynä, sain graduni valmiiksi. Kaikennäköistä sitä ehti reippaan kuuden vuoden aikana tapahtua, ja tässä sitä nyt ollaan, kahlaajaekologigeneetikkona.

Olen hyvin innoissani päästessäni tekemään väitöskirjaa ja olemaan tutkijana. Tarkoituksenani on tutkia suosirrin (Calidris alpina) populaatiorakennetta Itämerellä, lapinsirrin (Calidris temminckii) fylogeografiaa koko sen levinneisyysalueella
(eli miten maantieteellisesti eri populaatiot eroavat toisistaan geneettisesti), sekä Calidris-suvun fylogeniaa eli sukulaisuussuhteita.

Ensi kerralla kerron vähän tarkemmin siitä, mitä tämä kaikki käytännössä tarkoittaa eli minkälaisia asioita sitä tutkijana pääsekään tekemään. Siihen saakka, näkemisiin!

Nelli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti