Hei!
Ensi viikon kirjoitus on tämän blogin sadas postaus. Science Chicks -blogin ensimmäinen kirjoitus julkaistiin Annan toimesta 8.1.2010, eli Tieteen Kananpojat on ollut olemassa jo yli kaksi vuotta. Sen kunniaksi ajattelin selailla blogimme arkistoa ja tehdä pientä yhteenvetoa siitä, miten väikkäriprojektini on edistynyt tänä aikana.
2010
Vuoden 2010 kirjoituksissani korostuu selkeästi maastotyöt ja aineiston keruu. Jo silloin (aiheellisesti) murehdin sitä, saammeko riittävästi ahmoja pannoitettua. Vuonna 2009 aikana olimme pannoittaneet vain yhden ahman, Eeki-uroksen Sonkajärveltä. Kirjoituksista kuitenkin huomaa, kuinka lukuisista ongelmista huolimatta myös nautin maastotöistä. Syksyllä 2010 pannoitimme vielä kaksi ahmaa, Seita-naaraan Vieremällä ja Tahvo-uroksen Lieksassa. Tahvon panta ei kauaa toiminut, mutta Seita-ahman jäljillä tuli vietettyä useampi kuukausi. Tässä joitakin poimintoja kirjoituksistani:
29.1.2010 (maastotöistä): "Hymyillen katselin ahman kömpelöitä ja hellyyttävän suuria tassunjälkiä, jotka kuitenkin sinnikkäästi paarustivat upottavassa lumessa suoraan ja päättäväisesti eteenpäin. Silloin päätin, että siihen minunkin tulisi pyrkiä työssäni: vastaantulevista risukoista ja kasvoille kipeästi osuvista oksista huolimatta kulkisin sinnikäästi kohti määränpäätä."
26.2.2010 (talvikenttis): "Oli kyllä huikean erilaista olla kurssilla opettajana verrattuna siihen, kun viisi vuotta sitten olin samaisella kurssilla opiskelijana. Opiskelijana kurssi on jäänyt mieleen lähinnä rentona hiihtolomana. Nautittiin hiihdosta ja myös afterski otettiin vakavasti. Opettajana tunsin taas olevani rättiväsynyt illalla, ja menin yhdeksän jälkeen nukkumaan lähes joka päivä :)"
13.5.2010 (tutkimuslajin tuskastelua): "Te kaikki onnellisessa asemassa olevat tutkijat, jotka tutkitte helposti hankittavia lajeja, kuten vaikkapa kastematoja tai banaanikärpäsiä: viettäkää kunnioittava ja palvova hiljainen hetki kohdelajianne kohtaan ja olkaa tyytyväisiä ;) Ahma ei nimittäin ole sellainen laji, jonka voit saada käsiisi kääntämällä kiven metsässä nurin tai avaamalla labran oven."
20.8.2010 (ulosteanalyysipreparaatit): "No, käytännössä se ei mene noin ruusuisesti. Preparaatit eivät onnistu läheskään aina. Lakkaa saattaa olla liian paljon tai liian vähän (enhän minä osaa edes kynsiäni lakata...), karva ei aina kiinnity kunnolla eikä ulosteen karvat ole aina "sopivia" preparaatin tekoa varten."
16.9.2010 (ahman piilokojukyttäystä): "Sain mm. katsella tämänkesäisten ahmanpentujen painimista ja näin kuinka emo kantoi niille ruokaa haaskalta. Lisäksi ahmat olivat parhaillaan metrin etäisyydellä minusta. Taustalla suolammessa uiskenteleva ja huuteleva kuikka kruunasi illan taianomaisuuden. Aamulla usvaisen lammen rannalla varovasti liikkuva ahma oli myös kaunis näky."
2011
Vuonna 2011 aloin entistä enemmän havahtua tilanteeseen, ettei minulla ole vieläkään yhtään julkaisua tai edes lähes-valmista kässäriä. Toisaalta myös maastotyöt jatkuivat ja oli painetta saada lisää ahmoja pannoitettua. Alkuvuodesta kävin lomamatkalla Dubaissa, ja tämän jälkeen työ tuntui saavan uutta vauhtia. Tein ulosteanalyysejä ja metsästin riistakolmiolaskentamappeja ympäri Suomea. Ahma-aihe oli myös melko paljon mediassa ja sain useita yhteydenottoja ja havaintoja ahmoista kiinnostuneilta kansalaisilta. Sain alustavia tuloksia ravintoaineistoista ja kässärien kirjoittaminen alkoi. Yritimme pyydystää ahmaa pannoitusta varten myös Sotkamossa, onnistumatta. Pidin esityksen Kaamos Symposiumissa ja kävin RKTL:n jatko-opiskelijoiden tapaamisessa. Tässä muutamia poimintoja vuodesta:
14.1.2011 (Seita-ahman seuranta): "Muutaman kerran Seita on myös onnistunut "eksyttämään" minut, kun olen huomannut palanneeni omille jäljilleni tai kun jäljet näyttävät yhtäkkiä loppuvan kuin seinään :)"
4.2.2011 (seurantaryhmä): "Seurantaryhmässä minulta myös kysyttiin, olenko niitä jatko-opiskelijoita, jotka kärsivät ns. ikuisen maastotyövaiheen syndroomasta."
23.6.2011 (kirjoittamisesta): "Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, oman tekstin luomisesta, ja ehkä jotenkin naiivisti ajattelin, että kässärienkin kirjoittaminen on minulle helppoa. Hah!"
2.12.2011 (haikeutta ilmassa): "Päätin nimittäin, että maastotyöt loppuvat kohdallani, koska nyt on todellakin keskityttävä kirjoittamiseen. Viikonloppuna on edessä ahmaloukun hakeminen pois maastosta ja siirtyminen Oulun tutkijankammioon."
Kaikenlaista on siis tullut koettua ja nähtyä näinä vuosina, ja mielenkiinnolla odotan, millaisia tulevista vuosista muodostuu. Jos minulla olisi kristallipallo, kysyisin kyllä ensimmäisenä, milloin tulen väittelemään :) Tällä hetkellä siis minulla on valmistunut kolme kässäriä rinnakkain. Niissä kaikissa on kirjoitettuna kaikki artikkelin osiot (johdanto, menetelmät, tulokset, pohdinta), mutta melkoista hienosäätöä ne vielä kaipaavat. Yksi niistä on vähän valmiimpi kuin muut. Olen myös huomannut puhuvani niistä kuin omista lapsistani :D Ensi viikon tiistaina on seuraava palaveri ohjaajien kanssa, joten on olemassa hyvä syy ruoskia itseni tekemään kovasti töitä tulevana viikonloppuna.
Anni
Ensi viikon kirjoitus on tämän blogin sadas postaus. Science Chicks -blogin ensimmäinen kirjoitus julkaistiin Annan toimesta 8.1.2010, eli Tieteen Kananpojat on ollut olemassa jo yli kaksi vuotta. Sen kunniaksi ajattelin selailla blogimme arkistoa ja tehdä pientä yhteenvetoa siitä, miten väikkäriprojektini on edistynyt tänä aikana.
2010
Vuoden 2010 kirjoituksissani korostuu selkeästi maastotyöt ja aineiston keruu. Jo silloin (aiheellisesti) murehdin sitä, saammeko riittävästi ahmoja pannoitettua. Vuonna 2009 aikana olimme pannoittaneet vain yhden ahman, Eeki-uroksen Sonkajärveltä. Kirjoituksista kuitenkin huomaa, kuinka lukuisista ongelmista huolimatta myös nautin maastotöistä. Syksyllä 2010 pannoitimme vielä kaksi ahmaa, Seita-naaraan Vieremällä ja Tahvo-uroksen Lieksassa. Tahvon panta ei kauaa toiminut, mutta Seita-ahman jäljillä tuli vietettyä useampi kuukausi. Tässä joitakin poimintoja kirjoituksistani:
29.1.2010 (maastotöistä): "Hymyillen katselin ahman kömpelöitä ja hellyyttävän suuria tassunjälkiä, jotka kuitenkin sinnikkäästi paarustivat upottavassa lumessa suoraan ja päättäväisesti eteenpäin. Silloin päätin, että siihen minunkin tulisi pyrkiä työssäni: vastaantulevista risukoista ja kasvoille kipeästi osuvista oksista huolimatta kulkisin sinnikäästi kohti määränpäätä."
26.2.2010 (talvikenttis): "Oli kyllä huikean erilaista olla kurssilla opettajana verrattuna siihen, kun viisi vuotta sitten olin samaisella kurssilla opiskelijana. Opiskelijana kurssi on jäänyt mieleen lähinnä rentona hiihtolomana. Nautittiin hiihdosta ja myös afterski otettiin vakavasti. Opettajana tunsin taas olevani rättiväsynyt illalla, ja menin yhdeksän jälkeen nukkumaan lähes joka päivä :)"
13.5.2010 (tutkimuslajin tuskastelua): "Te kaikki onnellisessa asemassa olevat tutkijat, jotka tutkitte helposti hankittavia lajeja, kuten vaikkapa kastematoja tai banaanikärpäsiä: viettäkää kunnioittava ja palvova hiljainen hetki kohdelajianne kohtaan ja olkaa tyytyväisiä ;) Ahma ei nimittäin ole sellainen laji, jonka voit saada käsiisi kääntämällä kiven metsässä nurin tai avaamalla labran oven."
20.8.2010 (ulosteanalyysipreparaatit): "No, käytännössä se ei mene noin ruusuisesti. Preparaatit eivät onnistu läheskään aina. Lakkaa saattaa olla liian paljon tai liian vähän (enhän minä osaa edes kynsiäni lakata...), karva ei aina kiinnity kunnolla eikä ulosteen karvat ole aina "sopivia" preparaatin tekoa varten."
16.9.2010 (ahman piilokojukyttäystä): "Sain mm. katsella tämänkesäisten ahmanpentujen painimista ja näin kuinka emo kantoi niille ruokaa haaskalta. Lisäksi ahmat olivat parhaillaan metrin etäisyydellä minusta. Taustalla suolammessa uiskenteleva ja huuteleva kuikka kruunasi illan taianomaisuuden. Aamulla usvaisen lammen rannalla varovasti liikkuva ahma oli myös kaunis näky."
2011
Vuonna 2011 aloin entistä enemmän havahtua tilanteeseen, ettei minulla ole vieläkään yhtään julkaisua tai edes lähes-valmista kässäriä. Toisaalta myös maastotyöt jatkuivat ja oli painetta saada lisää ahmoja pannoitettua. Alkuvuodesta kävin lomamatkalla Dubaissa, ja tämän jälkeen työ tuntui saavan uutta vauhtia. Tein ulosteanalyysejä ja metsästin riistakolmiolaskentamappeja ympäri Suomea. Ahma-aihe oli myös melko paljon mediassa ja sain useita yhteydenottoja ja havaintoja ahmoista kiinnostuneilta kansalaisilta. Sain alustavia tuloksia ravintoaineistoista ja kässärien kirjoittaminen alkoi. Yritimme pyydystää ahmaa pannoitusta varten myös Sotkamossa, onnistumatta. Pidin esityksen Kaamos Symposiumissa ja kävin RKTL:n jatko-opiskelijoiden tapaamisessa. Tässä muutamia poimintoja vuodesta:
14.1.2011 (Seita-ahman seuranta): "Muutaman kerran Seita on myös onnistunut "eksyttämään" minut, kun olen huomannut palanneeni omille jäljilleni tai kun jäljet näyttävät yhtäkkiä loppuvan kuin seinään :)"
4.2.2011 (seurantaryhmä): "Seurantaryhmässä minulta myös kysyttiin, olenko niitä jatko-opiskelijoita, jotka kärsivät ns. ikuisen maastotyövaiheen syndroomasta."
23.6.2011 (kirjoittamisesta): "Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, oman tekstin luomisesta, ja ehkä jotenkin naiivisti ajattelin, että kässärienkin kirjoittaminen on minulle helppoa. Hah!"
2.12.2011 (haikeutta ilmassa): "Päätin nimittäin, että maastotyöt loppuvat kohdallani, koska nyt on todellakin keskityttävä kirjoittamiseen. Viikonloppuna on edessä ahmaloukun hakeminen pois maastosta ja siirtyminen Oulun tutkijankammioon."
Kaikenlaista on siis tullut koettua ja nähtyä näinä vuosina, ja mielenkiinnolla odotan, millaisia tulevista vuosista muodostuu. Jos minulla olisi kristallipallo, kysyisin kyllä ensimmäisenä, milloin tulen väittelemään :) Tällä hetkellä siis minulla on valmistunut kolme kässäriä rinnakkain. Niissä kaikissa on kirjoitettuna kaikki artikkelin osiot (johdanto, menetelmät, tulokset, pohdinta), mutta melkoista hienosäätöä ne vielä kaipaavat. Yksi niistä on vähän valmiimpi kuin muut. Olen myös huomannut puhuvani niistä kuin omista lapsistani :D Ensi viikon tiistaina on seuraava palaveri ohjaajien kanssa, joten on olemassa hyvä syy ruoskia itseni tekemään kovasti töitä tulevana viikonloppuna.
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti