Näin vuoden viimeisien päivien aikana on hyvä tehdä pientä yhteenvetoa siitä, mitä vuoden aikana on tullut tehtyä. Tässä postauksessa ajattelin kertoa kolmesta pienestä esityksestäni, jotka pidin nyt loppuvuoden aikana. Kaikki esitykset menivät ihan ookoosti, mutta ainahan on myös vähän parantamisen varaa.
Marraskuun alussa pidin suomenkielisen esityksen (kaksi muuta esitystä pidettiin englanniksi) Sotkamon virastotalolla. Sotkamon Luonto ry piti syyskokouksensa yhteydessä ahmaillan, jossa kerroin yleisesti ahmoista ja ahmatutkimuksesta ja yleisö sai kysyä mieltään askarruttavista asioista. Esitykseni kesti tunnin ja siihen päälle tuli vielä puoli tuntia kysymyksiä, joten flunssainen ääneni oli melko kovilla. Esitys kuitenkin meni ihan kivasti ja kysymykset olivat suurimmaksi osaksi melko helppoja vastata. Tällaisissa tilaisuuksissa kivaa onkin juuri se, että ihmisiä kiinnostavat ne oikeasti oleelliset asiat (kuten vaikkapa, kuinka vanhaksi ahma elää), eikä sellaiset toisarvoiset asiat, kuten tilastollisen testin valinta tai otoskoko ;)
Myöhemmin marraskuussa käväisin Hyytiälässä, Helsingin yliopiston metsäasemalla, jossa pidettiin RKTL:n jatko-opiskelijoiden seminaari. Kolmen päivän reissu oli oikein hauska ja hyödyllinen: tapasin muita jatko-opiskelijoita, joista moni teki jollain tapaa samantyyppistä tutkimusta kuin minä, kuuntelin mielenkiintoisia esityksiä ja pidin myös oman esitykseni. Tapaamisen aiheena oli paikkatiedon hyödyntäminen riistan- ja kalantutkimuksessa, ja opinkin paljon uusia asioita. Tosin todettakoon myös, että välillä jotkut asiat menivät yli ymmärrykseni. Oma esitykseni meni ihan hyvin palautteen perusteella, tosin parissa lapussa toivottiin hiukan vähäisempää karttakepillä huitomista :D Juuri tämän takia on hyvä saada palautetta omasta esityksestä: tuo oli juuri sellainen asia, mitä en varmaan olisi hoksannut korjata, jos joku ei olisi asiasta huomauttanut.
Nyt joulukuussa pidin esityksen laitoksemme omassa Kaamos Symposiumissa. Itse asiassa pidin täsmälleen saman esityksen, jonka olin jo pitänyt Hyytiälässä, eli puhe oli ainakin jo kunnolla harjoiteltu. Täällä ehkä ensimmäistä kertaa tuli tunne, että on ihan kivaa olla edessä puhumassa itselleen jo niin tutusta aiheesta. Yleisöstä tulleet kysymyksetkin olivat leppoisia. Palautteesta huomasin kuitenkin, että parantamisen varaakin on toki edelleen: joidenkin mielestä kuvatekstini olivat liian pienet, en kertonut riittävästi tutkimuksen taustoista ja olipa yhteen slideen lipsahtanut aika iso virhekin, hups! Suurimmaksi osaksi palaute oli kuitenkin melko positiivista (useassa lapussa kiiteltiin mm. kuvaa kakkaavasta norsusta...) ja yllätyksekseni minut palkittiin iltajuhlissa päivän parhaana puhujana! Tämä taitaa olla jo pieni perinne tämän blogin kirjoittajien keskuudessa, koska viime vuonna Anna voitti kyseisen palkinnon :)
Jännittävää nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Kaikenlaista mielenkiintoista on jo suunnitteilla ahmatutkimukseen liittyen, mutta enpä taida paljastaa vielä mitään ;) Tunnelmallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti