keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ahmatuulahduksia Skandinaviasta

Talvinen tervehdys Kainuusta!

Tällä viikolla olen kulkenut Vieremällä maastossa tutkailemassa Seita-ahman liikkeitä. Viime viikko meni Oulussa mm. Kaamos Symposiumia seuratessa ja paperihommia tehdessä. Minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kässäriä, mutta koska ne ovat vielä niin keskeneräisiä, en uskalla täällä sanoa niistä vielä juuri mitään. Sen sijaan ajattelin kertoa teille parista Norjassa toteutetusta ahmatutkimuksesta, joiden aiheet liippaavat läheltä omia aiheitani.

Norjassa on siis viime vuosina toteutettu suuri, viisivuotinen ahmantutkimusprojekti ("Wolverines in a Changing World"), joka starttasi vuonna 2003. Projektissa selvitettiin erityisesti ahman suhteita muihin petokillan lajeihin sekä ahman habitaattivaatimuksia.


(John James Audubon)

Erityisesti minua kiinnosti tutkimus, jossa selvitettiin suden läsnäolon vaikutusta ahman ruokavalioon. Susi todettiin Skandinaviasta kadonneeksi vuonna 1966, mutta kanta alkoi hitaasti elpyä ensimmäisen todetun pesinnän tapahtuessa vuonna 1978. Myös ahma kävi aallonpohjassa 70-luvulla, mutta nykyään lajit elävät rintarinnan mm. Etelä-Norjassa, jossa tutkimus toteutettiin. Tutkimusalueella ahmakanta oli n. 130 yksilöä ja susikanta koostui 2-3 laumasta. Tutkimuksessa vertailtiin susialueiden sisällä ja ulkopuolella elävien ahmojen ruokavaliota ulosteanalyysien perusteella, ja tulokset olivat odotetunkaltaiset: ahmojen ruokavalio susialueilla sisälsi enemmän hirveä ja vähemmän poroa ja pienempiä saaliseläimiä. Oletettiin, että ahma haaskojen syöjänä "siirtyy" susialueilla syömään hirvipainotteisempaa ravintoa, koska susien ansiosta hirveä on yksinkertaisesti enemmän tarjolla. Tutkimuksessa oli otettu huomioon myös mm. saaliseläintiheydet alueella, eli hirven lisääntyminen ruokavaliossa ei johtunut suoraan suuremmista hirvieläinkannoista.

Aikaisemmin oletin, että havaitsemme Suomessakin samanlaisen ilmiön, mutta nykyään, tehtyäni maastotöitä ja kerättyäni lisää aineistoa, en olekaan asiasta enää niin varma. Mutta ei tästä sen enempää vielä tässä vaiheessa ;)


(Kristian Hanssen)

Toinen minua suuresti kiinnostava selvitys Norjassa oli tutkimus, jossa seurattiin 55 ahmanjälkeä ja tutkittiin, kuinka ahma käyttäytyy kohdatessaan maastossa muiden suurpetojen jälkiä (näin yksinkertaistetusti kiteytettynä). Jälkien varrelta löytyi useita hrven ja muutamia lintujen haaskoja, joista mikään ei ollut ahman itsensä saalistama. Tutkijat havaitsivat, että ahmat eivät seuranneet muiden petojen jälkiä haaskoille, mutta niiden liikkuminen muuttui kyllä mutkittelevammaksi niiden kohdattua muiden petojen jälkiä. Taustalla oli siis ajatus, että ahma saattaisi hajuaistinsa lisäksi käyttää hyväkseen myös muiden petojen jälkiä etsiessään haaskoja. On kuitenkin muistettava, että susi on varteenotettava uhka ahmalle, joten jäljen seuraaminen saattaisi olla vaarallista. Toisaalta taas toisen lajin jäljen seuraaminen ei aina tarkoita, että ahma seuraa jälkeä haaskan toivossa - on myös energeettisesti tehokkaampaa liikkua valmista jälkeä pitkin.


(Katrine Haggman)

Skandinavian ahmatutkimuksista lukiessani tulen aina samaan johtopäätökseen: Suomi on monessa suhteessa kovin erilainen Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Skandinaviassa ahmat esimerkiksi elävät selvästi korkeammilla ylänköseuduilla, erillään muista pedoista, kun taas Suomessa tällaista eroa ei ole (erityisesti kun puhutaan poronhoitoalueen eteläpuolisista ahmoista), vaan kaikki suurpedot saattavat esiintyä samoilla alueilla rinnakkain. Jo pelkästään tämä seikka aiheuttaa erilaista käyttäytymistä petokillan sisällä.

Voih, jospa Suomessakin olisi mahdollista toteuttaa vastaavanlainen, laaja tutkimusprojekti. Tai mahdollistahan se toki olisi, jos joku onnistuisi saamaan rahoituksen sellaiseen. Tämä mun ahmahiihtely tuntuu melkoiselta näpertelyltä Norjan helikopterilla tehtyihin tutkimuksiin verrattuna :) Mut näillä mennään!


(Ellen Strope)

Nyt taisi tulla taas sellainen litania tylsää tekstiä, että ystäväni Anne (joka on valitellut liian pitkistä kirjoituksista), ei taatusti ole jaksanut kahlata tänne asti :) Siis on aika lopettaa tällä erää. Palataan asiaan ensi vuonna!

Onnellista joulunaikaa ja onnistunutta uuttavuotta kaikille blogin lukijoille!

Anni

Lähteet:
* Van Dijk et al (2008): Diet shift of a facultative scavenger, the wolverine, following recolonization of wolves. Journal of Animal Ecology 77: 1183–1190.
* Van Dijk et al (2008): Foraging strategies of wolverines within a predator guild. Canadian Journal of Zoology 86: 966–975.
* Van Dijk (2008): Wolverine foraging strategies in a multiple-use landscape. Thesis for the degree of philosophiae doctor. Trondheim, March 2008. Norwegian University.



3 kommenttia:

  1. Oho, fontti näköjään vaihtui jossakin vaiheessa tekstiä muokatessa :D

    VastaaPoista
  2. Ei saa aliarvioida omia tekstejään :) Minusta on ainakin tosi mielenkiintoista lukea ahmajuttujasi!

    VastaaPoista
  3. Ainaki yks Anne(li) luki tän loppuun :D

    VastaaPoista