perjantai 9. heinäkuuta 2010

Rengastusta

Hei, Nelli täällä taas! Emme saaneet vierailevaa tähteä paikalle, joten tuuraan, tämän kerran.

Onkin jänniä uutisia, pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa rengastushommiin viikko sitten! Lähdimme perjantaiaamuna kohti Kattilankallaa, piskuista saarta Hailuodon koillispuolella. Siellä oli kuulemma ollut lapinsirrejä... Oli kova tuuli, ja melkoinen aallokko, ainakin veneessä tottumattomalle olijalle. Matka kesti lähemmäs puoli tuntia, jonka aikana aamiainen kääntyili hauskasti masussa.

Näimme lapinsirrin melkein heti veneestä maihin astuttuamme. Sitä vähän aikaa seurattuamme löysimme myös ensimmäisen pesän, mutta se oli tallottu. Pesä oli aivan kävelypolun vieressä, joten joku polulta poikennut kulkija oli vahingossa astunut sen päälle. Harmi.

Tallottu lapinsirrin pesä ja lapinsirriemo.











Jatkoimme kuitenkin lapinsirrin seuraamista ja löysimme pian toisen pesän, jossa oli neljä ihan kokonaista munaa. Saimme lapinsirrin verkolla kiinni, ja rengastettua - tässä vaiheessa vielä tarkkailin toimenpidettä silmä kovana. Jotta minäkin oppisin rengastuksen jalon taidon, ohjaajani päätti että nyt etsitään vieressä varoittelevien karikukkojen poikaset ja pannaan niille renkaat jalkaan. Niin me sitten teimme, löysimme kaikki neljä poikasta. Ymmärrän nyt, miksi karikukon poikasilla on helppo harjoitella rengastusta; itse poikanen oli melko pieni rääpäle, mutta sen jalat ovat kaksi kertaa pidemmät ja hurjan paksut. Toisaalta, rengas oli myös melko jytkäle, ja sen kiinni saaminen vaati tosissaan voimaa.

Nelli rengastaa.











Minua jännitti ihan hirveästi, jalka puutui, kasvot menivät kurttuun... Onnistuin vasta neljännellä poikasella saamaan renkaan kokonaan itse kiinni, ensimmäisissä kolmessa auttoi työkaverini Robert. Saimme kiinni myös emot houkuttelemalla niitä nauhurista kuuluvilla poikasten äänillä (toinen emoista hautoi kovasti nauhuria kun menimme hakemaan sen verkon alta). Näin pääsin rengastamaan myös aikuisen linnun, mikä oli jossain mielessä helpompaa - ei tarvinut pelätä linnun menevän rikki - mutta kuitenkin hankalampaa - minun pienillä kätösilläni linnun piteleminen oli vaikeaa.

Karikukkoemon rengastus.











Nyt se on sitten tehty, minun rengastajanurani alkanut! Olo tuntuu hienolt
a.

Karikukon pentu, rengas jalassaan. :)










Hyvää kesän jatkoa!

Nelli

2 kommenttia:

  1. Huippua, kun olet jo päässyt rengastamaan! Linnun piteleminen on kyllä vaikeaa: ne kun tuntuvat niin haurailta, mut ei kuitenkaan saa päästää karkuunkaan. Hauskan näköistä muuten näin hellepäivänä katsoa, kun rengastat pipo päässä :)

    VastaaPoista
  2. On kyllä mahtavaa! Vihdoinkin! :)

    VastaaPoista