lauantai 27. maaliskuuta 2010

Ahmojen GPS-pannoitus

Heippa!

Pahoittelemme blogissamme viime aikoina vallinnutta lyhytaikaista hiljaisuutta. Maria unohti blogata viime viikolla (fysiologeilla on tunnetusti huono muisti), mutta palaa asiaan taas omalla vuorollaan :)

Itse ajattelin kertoa tällä kertaa ahmojen pannoituksesta, joka on hyvin oleellinen osa ja tärkeä menetelmä tutkimuksessani. GPS-pannoituksestahan on tullut jo melkoinen buumi Suomessakin: meillä on pannoitettu ainakin susia, karhuja, ilveksiä, ahmoja, supikoiria, mäyriä, hirviä ja poroja. Menetelmällä saadaan tietoa esimerkiksi lajin elinalueista, kulkureiteistä, ruokailutavoista, liikkuvuudesta ja suhteesta ihmiseen. GPS-pannoituksen miinuspuolia taas ovat menetelmän korkea hinta sekä ainakin ahman kohdalla vaikeus saada eläin kiinni pannoitusta varten.

Ahman pannoitusta varten olemme hakeneet eläinkoeluvan Etelä-Suomen lääninhallitukselta. Pannoitusoperaatio nimittäin nähdään eläinkokeena, koska ahma joudutaan nukuttamaan. Eläinkoelupahakemukseen määrittelimme tarkkaan, millaisia toimenpiteitä eläimelle tehdään pannoituksen aikana. Asiantuntijat arvioivat, että kokeemme ei aiheuta eläimelle kohtuuttoman suurta haittaa ja myönsi luvan.

Kuten jo aikaisemminkin totesin, vaikein osa ahman pannoituksessa taitaa olla eläimen kiinnisaaminen. Koeluvassa meillä on kaksi sallittua menetelmää pyydystää ahma: loukuttaminen tai koiran avulla pyydystäminen. Loukuttaminen tarkoittaa syötillä varustettua loukkua, joka laukeaa, kun eläin menee häkkiin ja nykäisee syöttiä. Loukku on joko varustettu liiketunnistimella (jolloin saamme tekstiviestin kännykkäämme loukun lauettua) tai loukku on käytävä tarkistamassa aamuin illoin. Koirien avulla pyydystäminen taas tarkoittaa sitä, että tuoreet ahman jäljet havaitessamme päästämme koirat jäljille. Mikäli koirat saavuttavat ahman, ahma nousee puuhun, ja siihen voidaan ampua nukutus. Tällöin ahma putoaa puun alle viritettyyn verkkoon tai pressuun. Loukuttaminen on ehkä helpompi menetelmä, mutta toisaalta koirien avulla pyytäessä ahma ei joudu odottelemaan nukutusta yhtä kauan, koska ihmiset ovat yleensä jo valmiiksi lähistöllä. Tähän mennessä olemme pannoittaneet projektissa vasta yhden ahman, "Eekin", ja se saatiin loukusta.

Kun ahma on saatu loukkuun, se nukutetaan painoon suhteutetulla määrällä nukutusainetta. Loukussa olevalle eläimelle nukutusaine ammutaan puhallusputkimenetelmällä. Eeki-ahma nukahti 15-20 minuutissa, jonka jälkeen eläin otettiin ulos loukusta operoitavaksi. Anestesian helleraja on +20 astetta ja pakkasraja -15 astetta, eli ihan milloin tahansa emme voi ahmaa pannoittaa.



Ahman kaulaan kiinnitettiin 290 grammaa painava GPS-panta. Tämän jälkeen Eekistä otettiin 14 erilaista mittaa (mm. paino, hartiakorkeus, kaulan ympärysmitta) sekä määritettiin sukupuoli, väritys, hampaiden kunto ja yleiskunto. Lisäksi eläimestä otettiin kaksi DNA-näytettä (suun limakalvonäyte ja karvanäyte), jotka menevät suoraan analysoitavaksi eräälle ahmojen genetiikkaa tutkivalle oululaiselle tutkijalle. Meillä olisi lupa ottaa myös verinäyte, mutta emme ole nähneet tätä tarpeelliseksi.


Anestesia kumotaan atipametsolilla, ja heräämisen jälkeen eläimen liikkeitä seuraillaan ja varmistetaan, että sen käyttäytyminen ja liikkuminen on normaalia. Herättyään Eeki-ahma oli hiukan tokkurainen ja yritti kovasti repiä pantaansa irti. Hetken päästä se kuitenkin lähti omille teilleen.

Eläimen hyvinvointi on meille tutkijoillekin äärimmäisen tärkeää: haluamme toki, että tutkimuskohteemme voivat hyvin ja elävät normaalia elämää pannoituksen jälkeenkin. Siksi käytämme turvallisia loukkumateriaaleja, tarkkailemme ahman tilaa anestesian aikana, suojaamme ahman suoralta auringonpaisteelta, käyttäydymme rauhallisesti ja puhumme kuiskaten ahman läheisyydessä.

GPS-seuranta käyttää paikannuksessa hyväkseen satelliittipaikannusjärjestelmää. Eläimen panta paikantaa itsensä automaattisesti tietyin väliajoin ja paikannustieto tallentuu pantaan. Panta lähettää paikannukset lisäksi sähköpostiin, josta tutkija saa ne käyttöönsä vain pienellä viiveellä. Tutkija voi itse päättää, miten tiheään panta paikantaa itsensä. Eeki-ahmasta otimme paikannuksia kahden tunnin välein. Nyrkkisääntönä pidämme, että emme mene tarkistamaan alle neljän vuorokauden vanhoja paikannuksia, jotta emme häiritse ahmaa ja vaikuta näin tutkimustuloksiin.

Eeki-ahma ei ilmeisesti saanut suuria traumoja pannoituksesta, koska se jo pannoitusta seuraavana päivänä oli palannut samalle alueelle :) Asiaan toki varmasti vaikutti alueen haaskatilanne... Eeki kuitenkin toipui hyvin nukutuksesta: se oli kulkenut pitkiä matkoja pannoituksen jälkeen ja saalistanut yhden jäniksenkin. Eekin panta valitettavasti putosi kolme kuukautta pannoituksen jälkeen, mutta jo tänäkin aikana keräsimme paljon aineistoa tuntemattoman metsäahmamme elämästä.

Ensi kerralla tarinoin siitä, millaista GPS-pannoitetun ahman ja ei-pannoitetun ahman seuranta on. Pääsemme siis maastotöiden kovimpaan ytimeen :) Aurinkoisia latuja kaikille!

Anni






4 kommenttia:

  1. Heippa,

    Olipa mielenkiintoista lukea käytännön hommista. Järkyttävän painava möhkäle tuo GPS-panta! Tai ainakin näyttää noin luihun elukan päällä isolta. Ilmeisesti ahma jaksaa kuitenkin edelleen kannatella päätään panta kaulassakin. :)

    Minkälaista koiraa käytätte kiinniotossa?

    Mukavia työhetkiä,
    Maija

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Kyllähän tuo ahman näyttää jaksavan pantaa kantaa, kun esim. saalistukset ovat onnistuneet ja pitkää matkaa on taitettu :)

    Ahman kohdalla koiraa ei tosiaan ole vielä käytetty, mutta mikäli sellainen tilanne joskus tulee eteen, käytämme erään pannoituksessa mukana olevan henkilön koiria (hirvikoiria), jotka ovat tuota hommaa tehneet aikaisemminkin (käsittääkseni ilveksien kanssa).

    VastaaPoista
  3. Eikös tuo ole aika julmaa?

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista!

    Niin, aina eläinten kanssa työskennellessä tulee esille eettisyyskysymykset. Mitä kaikkea kannattaa tutkimuksen kannalta eläimelle tehdä? Kuinka oleellista esimerkiksi eläimen pannoittaminen ja nukuttaminen on? Eläinkoelautakunta käsittelee lupahakemukset hyvin tarkkaan, ja jos he näkevät hankkeessa jotain epäeettistä, he hylkäävät anomuksen. Luulen että ahma toipuu tästä aivan hyvin.

    Itselläni tosin hirvittää edes katsoa lintujen rengastamista, saati sitten verikokeiden ottamista. Jotenkin säälittää aina niin kovasti pitää emo edes sen pikku hetken erossa poikasistaan. Mutta sekä rengastus että verinäyte (ainoastaan muutamia kymmeniä mikrolitroja) ovat erittäin oleellisia asioita, joiden avulla saadaan tietoa muun muassa lajien ekologiaan ja käyttäytymiseen liittyvistä asioista, ja voidaan ratkaista esimerkiksi suojelugeneettisiä kysymyksiä.

    Aina on hyvä kuitenkin pitää eläin etusijalla, ja oikeasti miettiä, mikä on välttämätöntä, eikä vain suin päin rynnätä tutkimaan kaikkea mahdollista, eläimen kustannuksella.

    VastaaPoista