 |
| Kotitoimisto. Ei tietoakaan työergonomiasta. |
Tässä on
kotitoimistoni: nippu luettuja ja toinen lukemista odottavia artikkeleita
sohvalla, teemuki, puhelin ajan seuraamista varten, sekä pönnötyyny seuraa
pitämään. Jos meinaan liukua pahoille teille, pönnötyyny käskee minut pois tabletilta
ja feispuukista. Nuoremmalle polvelle tiedoksi: tuo vasemmanpuoleisin
paperiesine on muistikirja. Teen siihen muistiinpanoja lukemastani käsin,
kynällä. Tapa, jonka opin nuoruudessani myöhäisellä jurakaudella.
Olen viime
aikoina siis työskennellyt osittain kotona. Pidän lukupäiviä, jolloin ajan
mieheni aikaisin ovesta ulos ja jään itse tuohon sohvalle artikkeleineni. Välillä
pidän jaloittelutaukoja, jolloin keittelen teetä tai kahvia ja kastelen
parvekekasvit, siivoilen vähän tai kauniin sään sattuessa käytän
lemmikkisiiltämme nurmikolla. Tauon jälkeen jaksaa taas päntätä artikkelin tai
pari. Suunnilleen joka toinen päivä käyn yliopistolla kirjoittelemassa muistiinpanojeni
pohjalta väikkärin yhteenvetoa ja/tai seuraavaa käsikirjoitustani sekä
lukemassa sähköpostit.
Niin, ne
sähköpostit! ”Siellä ei oo koskaan mitään kivaa!” Odottelen lopullista päätöstä
ikuisuusartikkelini hyväksymisestä/hylkäämisestä. Korjattu versio lähetettiin
eteenpäin viime viikolla. Odotus on ihan liian jännää, en kestä. Yritän pitää
ajatukset luku-urakassani, mutta jännittää se silti. Pitäkää peukkuja!
Japanin-reissun
lennot on varattu. Se on siis menoa eikä meininkiä heinäkuun lopulla.
Konferenssin jälkeen teemme oululaisdelegaation kanssa vielä muutaman päivän laboratoriovierailun
yhteistyökumppaneidemme luokse, eli matkasta vaikuttaa kehkeytyvät oikein hyvä
reissu. Enitenhän toki odotan pääseväni syömään tuoretta sushia.
Eipä mulla
oikeastaan tämän kummempaa tällä kertaa. Oon hieman mökkihöperö, mutta ehkä
saan aikaiseksi parempaa tekstiä taas, kunhan jotain jännää oikeasti tapahtuu.
Helteistä
heinäkuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti