Loma alkaa...

...pian. Vielä pari viikkoa maastohommia, tipoittain kuoriutuvien sirrinpoikasten rengastusta ja niityillä laiduntavien lehmien pakoilua. Sonnit voivat olla äkäsiä kun laumassa on vasikoita, ja eilen oli jännät paikat Hailuodossa kun neljä otusta lähti yhtäkkiä tulemaan aika vauhdilla kohti. Säikähin ja pakenin vähän syvemmälle Perämereen. Lehmät tulivat vain katselemaan ja palasivat pian takaisin lauman pariin. Olipahan mukavan viileä loppupäivä saappaiden ollessa täynnä vettä.










Aija, maastoapulaisemme, rengastaa tässä suosirrin poikasta.


Pari viikkoa sitten kävimme Kattilankallassa lapinsirrihommissa. Satuimme sinne hieman huonojen merisäiden aikaan emmekä meinanneet päästä pois. Keitimme ruuaksi horsmantaimia ja koivunlehtiteetä. Kannibalismiin ei kuitenkaan tarvinut ryhtyä. Yksi sirrinpesä löytyi, mutta siinä oli vasta yksi muna (seuraavana aamuna, kesäpäivänseisaustaikojen jälkeen munia oli kaksi), joten muninta oli vielä kesken. Toiselta puolelta saarta löytyi monta soidinkuoppaa, soiva koiras ja sen seurassa hengaileva naaras, joten mahdollisesti toinenkin pesä saarella on. Tämä tietää uutta reissua saarelle vielä tänä kesänä, mikä on mukavaa.












Aijan käsittelyssä ollut meriharakka.


Suosirrikausi alkaa olemaan lopuillaan. Lapinsirrinpesiä on kuoriutumatta kymmenkunta, ja ne ovat keskittyneet Kattilankallaa lukuunottamatta yhdelle rannalle, joten kerralla saa yleensä hoidettua monta poikuetta. Lapinsirrimaastot ovat mukavia, koska niihin liittyy useimmiten hiekkaranta. Uimassa on käyty kuumien maastopäivien jälkeen jo monta kertaa.











Tauvo ja Aijan varpaat.


Hyvää heinäkuuta!

Nelli

P.S. Nähdään elokuun lopulla!

Maastossa

Heippa!

Maastokausi on saatu niin kunnolla käyntiin etten ole käynyt yliopistolla pitkään aikaan. Kotona minulla ei ole nettiä joten on melko sattumanvaraista milloin pääsen koneelle - kuten nyt, vanhempieni luona kyläillessäni. Meillä on tässä lähellä, kuten viime kesänäkin, viljelyspalsta Annan kanssa, joten voin palstalla möyrimisen ohessa kätevästi hyödyntää myös netissä käynnit ja blogailun.

Tänä kesänä ollaan päästy tositoimiin sirrien kanssa - pesiä etsimään, emoja pyytämään, rengastamaan ja verinäytteitä ottamaan. Olen seikkaillut maastoapulaisemme Aijan kanssa lähinnä Hailuodossa. Nyt minulla on pitkästä aikaa muutaman päivän hengähdystauko, kun uusia sirriläisiä ei juuri tällä hetkellä ole kuoriutumassa. Ensimmäinen kuoriutumishuippu oli pari viikkoa sitten, toinen tulee lähiaikoina. Vesi nousi alkukesällä niin korkealle että monien suosirrien pesät tuhoutuivat, ja nämä ensi viikolla ja juhannuksen alla kuoriutuvat ovat tuhoutuneiden pesien uusintoja.

Suosirrikausi alkaa olla lopuillaan parin viikon päästä, ja sitten alkaa lapinsirrikausi, joka kestää heinäkuun alkuun. Tauvossa näimme viime keskiviikkona monta lapinsirriä (jei!), ja muutama pesäkin löytyi. Siinä sivussa tuli poltettua nahka aika lahjakkaasti ja heitettyä talviturkki.

Siinäpä pikakatsaus maastohommiin, nähdään muutaman viikon päästä!

Nelli

Wuhuu!

Nyt se on sitten lähetetty, ensimmäinen artikkeli, ensimmäistä kertaa lehteen! Perjantai-iltana kello kahdeksan painoin Submit-nappia. Hymy oli melko herkässä. :) Maastokausikin alkoi pari viikkoa sitten, joten nyt joudan sitten keskittymään täysillä sirrilöiden etsimiseen artikkeli ollessa vähän aikaa pois käsistä, odottamassa editorien päätöstä (pidetään peukut pystyssä että se hyväksytään).

Hailuodosta on löytynyt jo monta suosirrin pesää. Ainakin kolmella pesällä toinen emoista on ollut renkaaton, mikä tarkoittaa sitä, että immigraatiota näyttäisi olevan ihan kivasti meneillään. Hailuoto, ja muutkin Perämeren tutkimusalueemme kolutaan joka vuosi läpikotaisin. Kaikki pesät etsitään ja emot ja poikaset rengastetaan. Näin on tehty jo 90-luvulta alkaen, joten kaikki renkaattomat linnut voidaan luotettavasti määritellä jossain muualla syntyneiksi. Immigraatio on tärkeää varsinkin pienten populaatioiden elinkyvyn kannalta (hieman geenivirtaa ei ole koskaan pahitteeksi), joten on mukava nähdä että Perämerelle tulee lintuja.

Kesäkuun alusta tulee kiireinen, jos kaikki löytämämme pesät säilyvät ehjinä poikasten kuoriutumiseen asti. Yksi pesä löytyi viime viikolla syötynä, mutta emot olivat jo kiivaasti aloittelemassa uutta pesintää. Muninnasta kuoriutumiseen kestää noin kolme viikkoa, jonka jälkeen alkaa ahkera poikasten rengastus.

En ole vielä rengastanut suosirrejä, mutta muutama viikko sitten kävin Tauvon rengastusasemalla harjoittelemassa rengastusta pikkulinnuilla. Pystytimme verkot ehkä noin puolen kilometrin matkalle, jonka kiersimme tunnin välein lähes vuorokauden ympäri (yöllä oli muutaman tunnin tauko). Yleensä verkkoihin oli jäänyt muutama lintu, jotka sitten irrotimme ja rengastimme. Eniten oli järripeippoja ja peippoja, mutta myös punarintoja ja tiaisia oli jonkin verran. Söpöin tapaus oli töyhtötiainen, hyvin pieni ja kaunis töyhtöineen ja viininpunaisine silmineen. Kaikille linnuille piti lässyttää koko ajan (tapa, josta varmaan pääsisi eroon jos rengastusta harjoittaisi jatkuvasti).

Huomenna jatkuvat siis maastohommat. Mikäli ilmat sen sallivat, tarkoituksena on pyytää renkaattomat emot pesiltään ja rengastaa ne. Tämä helpottaa sitten työmäärää poikasrengastusvaiheessa, kun emoja ei enää tarvitse rengastaa.

Nyt sunnuntain viettoon ja ulkoilemaan. Nähdään muutaman viikon päästä!

Nelli

Jatkoa parin viikon takaiseen

Maria, blogimme neljäs jäsen, putosi kelkasta pois (jatkaa toki väitöskirjantekoa, ei vaan enää kirjoittele tänne). Koitamme jatkossa saada aina jonkin vierailevan tähden esittelemään tutkimuksiaa, tai sitten kirjoittelemme vähän tiuhempaan tahtiin itse. Tarkoituksena on kuitenkin jatkossakin julkaista jotain joka viikko.

Pääsenkin siis itse jatkamaan juttua siitä, kuinka maastossa on niin kivaa. Kuten poikaystäväni sanoi, pikkuhiljaa minut voi jo ottaa ekologina vähän enempi tosissaan nyt kun lähden oikeisiin maastotöihin, mutta vasta sitten minut voi ottaa ihan tosissaan, kun lakkaan olemasta niin yli-innostunut asiasta...

Tässä olen erittäin innostuneena ensimmäinen etelänsuosirri (Calidris alpina schinzii), kädessäni rengastuksen jälkeen valmiina lentoon.














Eli viikko sitten torstaina lähdettiin väitöskirjani toisen ohjaajan kanssa aamutuimaan Hailuotoon suosirrin pesiä ja reviirejä etsimään. Lämpötila oli jo kovasti kohoamassa kun pääsin ovesta ulos puoli seitsemän jälkeen, joten kaikinpuolin hikinen päivä oli odotettavissa. Tässä täytyy jo mainita että kumpparit jalassa autossa ei ole hyvä idea yli kahdenkymmenen asteen lämmössä. Jonkinlaista amatööriyttä on siis havaittavissa, kun ei tajunnut ottaa lenkkareita matkalle mukaan.

Ajoimme ensitöiksemme Tömpän luonnonsuojelualueelle, Hailuodon etelärannalle. Eihän sinne kovin lähelle autolla pääse, ainakaan vielä tähän aikaan vuodesta kun tie on vielä märkä ja yhtä mössöä, joten reppu selkään, kiikarit kaulaan, kaukoputki olalle, ja menoksi. Ihana aamu, hömötiaiset tööttäilivät ja vähän vihersi jo.

Tömpäsä näyttää tältä.











Tömpässä ensimmäinen hieno havainto oli pesältänsä lentoon lähtevä merihanhi. Keskellä rantaniittyä oli iso pensas, jonka keskellä oli hanhen pesä. Käytiin peittelemässä munat pesämateriaalina olevilla pehmoisilla untuvilla, sillä niin hanhikin kuulemma tekee jos se poistuu pesältä normaalisti (eikä kiireessä niin kuin ihmisen säikyttämänä).

Ensimmäinen suosirri kuultiin jo melko heti pesimäalueita lähestyessä. Suosirri pörisee hassusti, ja lentää väpättäen (oma ammattimainen havaintoni). Tarkkailimme muutamia soivia sirrejä, mihin ne laskeutuivat ja mistä lähtivät lentoon. Onnistuimme myös löytämään kaksi pesää (joista toinen oli jo alkuviikosta joutunut parempiin suihin), joissa oli molemmissa kaksi munaa. Munia munitaan yhteensä neljä per pesä; muninta oli siis vielä kesken. Merkitsimme pesien koordinaatit GPS:ään, ja laitoimme pesän lähettyville vielä maamerkeiksi mm. oksia tai muita rannalta löytyviä esineitä, joiden avulla pesä on helpompi löytää myöhemmin (vaikka koordinaatit ovat tiedossa, pesiä voi olla yllättävän vaikea löytää heinätupsujen joukosta). Ennen muinoin pesät merkittiin kirkkaanvärisillä nauhoilla, jotka näkyivät kauas, mutta jossain vaiheessa huomattiin, että myös varikset oppivat yhdistämään kirkkaana heiluvan nauhan herkkuun, joten siitä tavasta luovuttiin.

Sirriä rengastamassa.












Tuntien Tömpässä risteilyn jälkeen ajoimme Hailuodon pohjoiskoillisnurkkaan Potinlahden rannalle Pökönnokalle. Se oli mukava paikka, ei kovin pitkiä kävelymatkoja, eikä juurikaan märkää maata. Hengailtiin siellä pari tuntia ja käytiin läpi edellisvuoden pesäpaikat, mutta kun yhtään sirriä ei näkynyt eikä kuulunut, lähdettiin kotiin. Kaukoputki alkoikin jo painaa olalla.

Sain putken tasapainotettua kätevästi niskan taa, reppuun nojaten. "Nelli and the Amazing Balancing Scope".











Tämän viikon olen saanut tehdä kirjoitushommia ja mikrosatelliittianalyysejä, mutta illalla lähdetään taas Luotoon. Suosirreillä koiraat hautovat päivisin ja naaraat öisin, joten naaraiden renkaat täytyy koittaa saada tarkistettua hämärän aikoihin. Tehdään varmaan iltamyöhään töitä, ja nukutaan muutama tunti mahdollisesti Maasyvänlahden autiotuvassa, ja jatketaan aamulla hommia. Toivottavasti näkisimme jokusen lapipnsirrinkin!

Hyvää viikonloppua!
Nelli

EDIT (ti 25.5.): Lisäsin muutaman kuvan maastopäivistä näin jälkikäteen tekstiä piristämään!

Maastokausi lähestyy

Hei vaan kaikille, ja toivottavasti Vappu sujui kivasti sateesta huolimatta! Itselleni ei jäänyt viikonlopusta käteen muuta kuin hirmuinen flunssa, joka saisi jo alkaa pikkuhiljaa väistyä. Toivotaan että väistyykin pian, sillä MAASTOKAUSI alkaa viikon päästä!

Reilun neljän kuukauden tietokoneella (ja vähän labrassakin) istumisen jälkeen on mahtavaa päästä ulos. Pääsen meidän ryhmän "poikien" kanssa Hailuotoon, Oulun seudun rantamaastoon ja ehkä vähän etelämmäksikin juoksemaan sirriläisten perässä. Ensimmäiset suosirrit ovat kuulemma jo tulleet, mutta pesintä on vielä alkutekijöissään. Jospa ne viikon aikana saisivat jo jotain aikaan... :) Ja toivotaan että jokunen lapinsirrikin eksyy paikalle, niitä kun on viime vuosina nähty aina vaan vähenevissä määrin.

Olen ollut vaihtelevasti mukana sirrimaastossa jo varmaan kymmenkesäisestä lähtien. Tähän se sitten on johtanut, ja pian pääsen itse etsimään sirrien pesiä, harjoittelemaan rengastusta ja ottamaan linnuista verinäytteitä geneettisiä analyysejä varten. En saa vielä täksi kesäksi rengastuslupaa (vaikka pääsinkin rengastustentistä läpi), sillä ensin pitää suorittaa harjoittelu. Harjoittelu suoriutuu varmaakin melko itsestää maastokauden aikana, tai sitten saatan lähteä Tauvon lintuasemalle varta vasten lintuverkkoja kokemaan. Siinä saisi ainakin samalla hyvää kertausta lajintuntemukselle.

Löysin pari kuvaa jostain kätköistä. Tämä on ihana; olen siinä aloittelevana lintuharrastajana joskus muinoin pienenpienet lapinsirrin poikaset kädessäni.

Maastokauden aikana pitää siis aivan ensimmäiseksi kartoittaa lintujen reviirit eli soivat koiraat, ja sitten vähän myöhemmin koittaa löytää kaikki pesät. Pesillä hautovat linnut rengastetaan pesän päälle asetettavan verkon avulla. Lintu ei lennä suoraan pesälle, koska silloin riski kasvaa että pesä havaitaan ja munat/poikaset joutuvat saaliiksi. Lentämisen sijaan lintu kävelee pesälle (pesän päällä olevan verkon ali). Kun pesää sitten lähestytään, lintu säikähtää ja lähtee lentoon, jolloin se jää verkkoon ja se voidaan merkitä tietyllä eriväristen renkaiden yhdistelmällä, jonkalaista ei ole millään muulla linnulla. Näin linnut voidaan tunnistaa jatkossa. Esimerkiksi talvehtimisalueilla olevista linnuista voidaan nähdä missä ne on rengastettu, ja näin saada tietoa muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista. Rengastus pitäisi suorittaa mahdollisimman nopeasti, jotta emo pääsee pian takaisin pesään ja munat eivät ehdi jäähtyä. Munanlämmitin olis kiva.

Verinäytteiden otto tapahtuu yleensä siivestä, tai mahdollisesti koivesta. Kupattava verimäärä on erittäin pieni; vain joitain kymmeniä mikrolitroja. Näytteenottoa varten on hankittu kaikki asianmukaiset luvat eläinsuojeluviranomaisilta, eikä niistä pitäisi koitua suurta haittaa linnulle (paitsi ehkä stressiä). Näytteenotto on tärkeää geneettisen aineiston saamisen kannalta, jolloin näin voidaan esimerkiksi selvittää lintujen sukulaisuussuhteita. Genetiikka on kyllä hyödyksi monessa. Taas kerran täytyy olla iloinen että pääsen tekemään niin monipuolisia asioita työssäni.

Seuraavalla kerralla pääsen sitten kertomaan mitä siellä maastossa näkyi!

Hailuodon Pöllässä kiikaroimassa.

Nelli