Sunnuntai-iltaa!
Kappas, viime päivityksestämme on kulunut jo pyöreä kuukausi! Aika siis pikapäivityksellä, tällä kertaa kuvattomalle sellaiselle, koska mulla ei ole kulkenut kameraa mukana kesän jälkeen..
Viimepäivityksen aikoihin mulla loppui maastoreissut, silti menojalka ei ole vielä
taantunut Ouluun ja olen tässä opetellut semmoista uutta asiaa kuin etätyöt. Muiden
hommien puolesta mulla oli parina viikkona menoa Etelä-Suomeen ja päätin sitten
jäädä koko väliajaksi toisille sohville. Mukaan lähti viime keväänä prosessissa
ollut – ja kesänä unohduksiin vaipunut – käsikirjoitus, josta uupui kokonaan
pohdinta. Ja sitä olen sitten pohtinut!
On ollut hassua tehdä työtä muualla. Varsinkin tuollaista
ajatteluhommaa, jossa aina kestää aikaa syventyä siihen, missä oli meneillään.
Ja sitten kun juoneen on päässyt kiinni, niin siitä on vaikea irrottautua,
koska se pohtiminen jää päälle tahtomattaankin. Se siinä onkin sitten
kummallista, koska haluaa myös irrottautua ja tehdä muita asioita – myös semmoisia
asioita, mitkä vaativat läsnäoloa, eikä nörtti-zombieita jotka pohtii syitä
mikrobien hajotusnopeudelle... No, nyt olen ollut tyytyväisin mielin muutaman päivän takaisin, ja pohdinta pitää jättää seuraaviksi viikoksi syrjään. Vähän jopa en
malttaisi jättää sitä nyt, kun se on vihdoinkin edennyt hyvin, ja ajatukset ovat
jo virittäytyneinä siihen moodiin. Muttamutta, toisaalta ehkä tässä muhimisen
aikana tulee uusia ajatuksia.
Kahden viikon päästä olen menossa Rovaniemelle semmoiseen porotutkimuksen seminaariin, johon osallistuu eri tieteenalojen tutkijoiden
lisäksi poronhoitajia eri paliskunnista. Aivan mielenkiintoinen kahden päivän pläjäys
tiedossa, ja odotan sitä jo innolla. Mulla
on ollut jo graduajoista lähtien hieman ristiriitainen olo porotutkimuksen tekemisestä ja tunne siitä, että olen vieraalla kentällä. Koko poronhoitokulttuuri on ja tulee aina olemaan itselle
vieras ja opittu asia, jota olen vain voinut seurata sivustakatsojan ominaisuudessa. Kuitenkin samaan aikaan sama kulttuuri on toisille todella henkilökohtainen ja moni asia liittyy toisiinsa pinnan alla. Olen monesti jutellut, että tämän ulkopuolisuuden ei pitäisi estää sitä, etteikö voisi tuottaa
objektiivista tutkimusta, johon liittyy porojen laidunnus. Kuitenkin olen
jotenkin fiksautunut varomaan, että en hyppisi toisten varpaille näissä asioissa. Eli tekee aivan hyvää mennä tutustumaan omaan tutkimusympäristöönsä.
Seminaarin odotukseen sekoittuu myös pientä kauhua,
sillä olen luvannut pitää parinkymmenen minuutin esityksen tämän kesän
tuloksista. Muutenhan asia voisi olla aivan ookoo, ja siitä selviäisi pienellä
jännityksellä, mutta siis pienoisena esteenä tässä tiellä on se, että mulla ei
ole niitä tuloksia, enkä niitä ehdikään saamaan valmiiksi. Niinpä tässä sitten
mietin lähestymis-taktiikkaa sinne seminaariesitykseen: Lähteäkkö liikkeelle vitsaillen
siitä, että kappas nyt ei ookaan tuloksia, pitäisikö siitä mieluummin itkeä,
vaiko harhauttaa yleisöä puhumalla aiheen vierestä? Sitä jäänkin sitten
arvuuttelemaan ja koitan taikoa tuolta labrastakin jotain esiteltävää. Ensi
kerralla ehkä kuullaan, mihin päädyin ja viisastunko poroseminaarissa.
Terkuin,
-henni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti