Viime viikot ovat
olleet minulle suorastaan maanisen työnteon aikaa. Olen usein työskennellyt kellon
ympäri ja ollut välillä hyvinkin väsynyt, mutta motivaatio on pysynyt
huipussaan. Tällaisella fiiliksellä tulostakin syntyy!
Kovia kokenut lappu torakanjuoksutuslabran ovessa. |
Väikkäriprojektini
nytkähti rytinällä eteenpäin, kun sain viimeksi mainitsemistani ”okellilappukokeista”
merkittäviä tuloksia. Okellien peittämisen piti olla kontrolli laajemmassa,
torakan optomotorista vastetta kuvaavassa koesarjassa, mutta nyt näyttää siltä,
että teen viimeisen väikkäriini tulevan käsikirjoituksen yksin niistä! Tämä
jouduttaa asioita huomattavasti ja motivoi tekemään pitkää päivää.
Okellilappukokeille
on pitänyt tehdä kontrolleja ja ”kontrollien kontrolleja”, joiden analysointi
on paraikaa käynnissä. Lisäksi olen alkanut kahlata läpi okelliaiheista
kirjallisuutta. Olen siis jälleen edennyt hommissani ”perse edellä puuhun” ja
jättänyt syvällisen tutustumisen aihepiiriin ihan liian myöhälle. Milloinhan
pääsen tästä tavastani eroon?
Kaikki kiva aina kielletään. |
Tulokseni synnyttivät
suoranaisen okellihuuman ryhmässämme. Jopa professorimme innostui ja piti vuorollaan
maanantaiseminaariesityksen okellien tunnetuista käyttötarkoituksista ja
ekologisesta merkityksestä hyönteisillä. Myös uusia okelleihin liittyviä tutkimusideoita
on keksitty, ja kaikki ovat olleet todella tyytyväisiä virtuaalimaailmamme, jonka
avulla hyönteisten näköaistista tuntuu paljastuvan uusia asioita jopa ihan
vahingossa. Olisipa työnteko aina näin innostavaa!
Meidän hellyttävä ystävänpäiväkortti. Kuka halaisi torakkaa? |
Halihali ja
pusipusi,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti