Joulukuu lähestyy...

...ja samalla uusi vuosi. Aika menee hurjan nopeasti. Tämän vuoden puolella on vielä paljon tehtävää, kuten jokavuotisen Kaamos-symposiumin järjestäminen ja siellä puheen pitäminen, rutkasti laboratoriotöitä (posti toi paljon uusia mikrosatelliittialukkeita, joilla pääsen tekemään peeseeärrää), ja Suosirrien Isyys -artikkelin kirjoittamista. Työ on edennyt ihan mukavasti, ja analyysit ovat kohta valmiit. Tekstiä ja talukoitakin on jo muutama sivu. Siitä se lähtee! Tuloksista en vielä kerro - selvennän niitä sitten kun paperi on virallisesti ulkona. ;) 

Sen verran voinen sanoa, että isyysanalyysien lisäksi olen parhaillaan viimeistelemässä analyysejä suosirrien avioeroista! Kuulostaa hauskalta! Suosirrit ovat melko pariuskollisia, mutta joskus sukset menevät ristiin, ja uusia pareja syntyy. Tarkoituksenani on katsoa vaikuttaako parien geneettinen samankaltaisuus avioerojen syntyyn - siis samaa hommaa, jota tutkin parin ulkopuolisten parittelujen yhteydessä (onko syrjähyppy-yksilö geneettisesti erilaisempi kuin oma puoliso). Tämän oletetaan vaikuttavan poikasten laatuun - mitä erilaisemmat vanhemmat, sitä "monipuolisemmat" (eli geneettisesti monimuotoisemmat) poikaset ja sitä parempi poikasten elinkyky. 

Ensi vuonna onkin sitten uudet haasteet edessä: olen virallisesti työtön tammikuun alusta lähtien. Vaikka kuinka olen nähnyt unta apurahoista, mikään taho ei ole niitä minulle vielä myöntänyt. Tällä hetkellä toivo lepää Suomen Kulttuurirahastossa, joka kuitenkin tekee päätöksensä vasta helmikuun alussa. Elämme jänniä aikoja.

Huomenna minun on pakko pitää vapaapäivä, koska viikonloppuna olen menossa joulumessuille Pohjankartanolle (tervetuloa!) myymään tekemiäni käsitöitä, ja paljon on vielä keskeneräistä! Ensi viikolla ehtii sitten paiskia töitä, tehdä loput analyysit ja saada Kaamoksen esitelmä valmiiksi. Huh, tiedossa on kiireinen viikko. Voi olla että itsenäisyyspäivä menee töissä. 

Niin, sehän minulla vielä oli mielessä, että Kaamos-symposium järjestetään siis 11. ja 12. joulukuuta (ti, ke), salissa TA105 (yliopistolla). Tervetuloa kuuntelemaan!

Hyvää joulukuuta kaikille!

Nelli

Höh

Hei, taas tulee tauko, koska unohdin etten tänään ehdi kirjoittaa ystäväni väitöstilaisuuden takia. Nyt järjestelemään skumppalaseja valmiiksi. Palataan asiaan ensi viikolla.

N

Matkoilla

Hei! Blogin viimeaikasesta julkaisutahdista (kahden viikon välein) poiketen kirjoitankin vasta seuraavalla viikolla, koska olen lähdössä matkalle tänä iltana. Ensi viikkoon siis!

Nelli

Kanadan konferenssi

Hei!

Pahoittelut pienestä blogi-hiljaisuudesta, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa aikaisemmin, koska olen ollut konferenssi-reissulla Kanadassa. Se tuleekin olemaan tämän kirjoituksen pääaiheena. Sitä ennen täytyy kuitenkin hehkuttaa täälläkin: JEE, ensimmäinen kässäri on hyväksytty julkaistavaksi! Kaksi muuta kässäriä on parhaillaan revisio-vaiheessa, eli paperihommat on ihan hyvässä vaiheessa. Kyllä tässä siis joskus vielä väitelläänkin :)

Osallistuin siis Wolf & Carnivore Conferenceen (23.-24.10.2012) Kanadan Manitobassa, Thompson-nimisessä pikkukaupungissa. Olin reissussa noin kuuden päivän ajan, ja tästä kaksi päivää kului konferenssissa ja aikalailla loput matkustaessa. Istumalihakset siis olivat koetuksella. Ensin ajoin autolla Kainuuseen, jonne jätin koirani hoitoon (kiitos vielä vanhemmilleni!), sitten junalla Helsinkiin, josta lensin ensin Chicagoon, sitten Winnipegiin ja sitten vielä Thompsoniin. Huh. Mutta kyllä se oli sen arvoista!

Konferenssivieraat olivat minua ja erästä venäläistä jääkarhututkijaa lukuunottamatta pääasiassa Kanadasta ja Yhdysvalloista, joten "eksoottisuudestani" johtuen sain ehkä vähän (positiivista) erityishuomiota osakseni. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kannustavia, ja sain monta uutta kontaktia. Itse pidin oman suullisen esitykseni (20 minuuttia) heti ensimmäisen päivän toisessa sessiossa, joten kauaa ei tarvinnut onneksi jännittää ;) Vähän kyllä takeltelin välillä, mutta muuten se kai meni ihan hyvin. Lisäksi pidin konferenssissa posteria. Muiden esityksistä jäi päällimmäiseksi mieleen David Mechin, Marco Musianin ja Alistair Bathin esitykset, joten seuraavaksi kerron niistä vähän tarkemmin.

David Mechiä (University of Minnesota) pidetään maailman tunnetuimpana ja arvostetuimpana susitutkijana, joten oli suuri kunnia päästä tapaamaan hänet ja kuuntelemaan hänen esitystään. Hänen aiheenaan oli "54 years of wolf research", joten pääsimme kuulemaan, mitä kaikkea hän on ehtinyt tehdä uransa aikana. Esityksestä oppi paljon uuttakin, vaikka toki siellä oli myös paljon tuttua asiaa mm. Yellowstonen siirtoistutuksista. Esityksen kohokohta oli Mechin itsensä kuvaama (?) video, jossa kaksi sutta saalistaa karibun. Useinhan luontodokkareista saamme käsityksen, että sudet vaan lähtevät jahtaamaan jotain yksilöä ja saavat sen melko pian kiinni ja that's it. Mechin videolla näkyi hienosti, kuinka sudet ensin juoksentelivat hidasta hölkkää karibulauman ympärillä ja selvästi "skannasivat" laumaa etsien heikointa lenkkiä. Mech ja monet muut tutkijat uskovat vahvasti, että susi pyrkii valitsemaan uhrikseen usein jollain tavalla sairaan tai heikon yksilön. Videolla tämä arviointivaihe kesti yllättävän kauan, lähemmäs kymmenen minuuttia. Vasta sen jälkeen sudet kiihdyttivät räjähdysmäisesti ja alkoivat jahdata selvästi tiettyä yksilöä, joka näyttikin hiukan ontuvan toista takajalkaansa. 

Toinen hyvä esiintyjä konferenssissa oli Marco Musiani (University of Calgary), jonka esityksen aiheena oli "Wolves & Lifestock in Europe and North America", eli hän keskittyi puheessaan susien ja kotieläinten välisiin konflikteihin. Musiani on Mechin lailla kirjoittanut myös useita susiaiheisia kirjoja. Oli todellakin hauskaa päästä tapaamaan henkilöitä, joiden nimiin on törmännyt niin usein artikkeleissa ja kirjoissa. Musiani oli tehnyt samantyyppisen ennustamismallin petovahingoille, kuin Suomessakin on tehty (Kaartinen et al. 2009: Carnivore-livestock conflicts: determinants of wolf (Canis lupus) depredation on sheep farms in Finland. Biodiversity and conservation 18: 3503-3517). Musiani oli siis tutkinut, mitkä tekijät tuntuvat kytkeytyvän petovahinkojen kanssa yhteen. Mielenkiintoista oli, että mitä enemmän alueella oli hirviä, sitä enemmän tapahtui myös petovahinkoja. Helposti sitä ajattelisi, että näillä alueilla petojen ei tarvitsisi siirtyä saalistamaan kotieläimiä, koska "luonnollistakin" ravintoa olisi riittävästi. No, ilmeisesti näille alueille sitten vaan hirvien takia kerääntyy niin paljon susia, että osa niistä siirtyy oppostunistisesti saalistamaan myös kotieläimiä. Musiani puhui myös petokorvauksien tarpeellisuudesta. Maiden välillä löytyy suuria eroja: Kanadassa ja Yhdysvalloissa petovahingot korvataan 100-prosenttisesti, mutta esim. Serbiassa vain 0-30% vahingoista korvataan.

Alistair Bath (Memorial University) piti hiukan erityyppisen esityksen aiheesta "Human dimensions in wolf management". Hän puhui mm. siitä, kuinka hyvä petotutkimus ei aina ole hyvää petosuojelua. Esimerkkinä tästä hän käytti tapausta, jossa karhuja oli siirtoistutettu uudelle alueelle, ja tuloksena kaikki siirtoistutetut karhut oli välittömästi salametsästetty. Keskustelua syntyikin aiheesta, tuleeko tutkijoiden tehdä "pelkkää tutkimusta", vai pitäisikö tutkijoiden pyrkiä työssään myös mm. vaikuttamaan ihmisten asenteisiin esim. runsaamman tiedotuksen kautta. Alistair Bath on matkustellut ympäri maailmaa ja osallistunut useisiin suojeluprojekteihin. Tarkemmin hän kertoi jossain päin Afrikkaa tapahtuneesta leijonansuojeluprojektista. He olivat kovasti miettineet, kuinka saisivat sitoutettua paikalliset ihmiset suojelemaan leijonia sen sijaan, että he salametsästäisivät niitä. He olivat aloittaneet tosiaankin pohjalta. Aluksi he opettivat paikalliset ihmiset lukemaan ja kirjoittamaan. Sitten he kouluttivat ihmiset työskentelemään leijonaseurannassa ja -tutkimuksessa. Paikalliset ihmiset saivat myös nimetä tutkimusleijonia, mikä on ilmeisesti suuri kunnia heille. Projektin myös salametsästys loppui alueella kuin seinään.

Konferenssissa oli kaikenlaisia esityksiä laidasta laitaan: ekologisia, fysiologisia, geneettisiä, kannanhoidollisia ja suojelubiologisia. Vaikka susi olikin pääosassa, myös muista pedoista puhuttiin, ja erityisesti jääkarhuista. Sijaitseehan "maailman jääkarhupääkaupunki" Churchill suhteellisen lähellä. Thompsonista yritetään puolestaan tehdä maailman susipääkaupunkia. Tällä hetkellä sieltä löytyy upea susiseinämaalaus, lukuisia susipatsaita, Spirit Way Thompson yms. Ja nyt sinne ollaan perustamassa The Wolf Center of Excellencea (susikeskusta). Toivotan heille kovasti onnea! Ihmiset tekevät siellä tärkeää työtä.

Nyt täytyy palata töiden ääreen. Tällä hetkellä siis korjailen tuota yhtä kässäriä ja valmistelen paria seuraavaa esitystä, mutta niistä enemmän ensi kerralla. Palataan,

Anni

Alla vielä pari linkkiä kiinnostuneille:

Wolf & Carnivore Conference

Spirit Way

David Mech

Marco Musiani

Alistair Bath

Kuvat olivat Tunturisuden sivuilta osiosta "vapaasti kopioitavat susikuvat".

Taikavarpuväitöksestä hylkäävä päätös

Perjantaipäivää!

Muistanette viime keväältä tämän kirjoitukseni, jossa kerroin eriskummallisesta väitöstilaisuudesta Oulun yliopistolla? Lupasin pitää teidät ajan tasalla päätöksestä, ja lopultakin minulla on hyviä uutisia! Kyseinen väitöskirja on hylätty Tekniikan ja luonnontieteiden tohtorikoulutustoimikunnan kokouksessa tänä tiistaina. Päätöksen voi lukea kokouspöytäkirjasta sivulta 36 alkaen. Alla oleva lainaus pöytäkirjasta summaa hylkäämiseen johtavat syyt:

"Saatujen lausuntojen ja muun dokumentaation perusteella voidaan pitää selvänä, että TkL Huttusen väitöskirjassaan esittämä pääväite siitä, että heikot sähkömagneettiset VHF-kentät aiheuttaisivat spontaaneja käsien liikkeitä, jää toteennäyttämättä sillä varmuudella, jota tieteelliseltä tutkimukselta edellytetään. Erityisesti havaintoaineiston tilastollisessa käsittelyssä on vakavia puutteita, kuten mm. asiantuntijat, akatemiaprofessori Ilmoniemi, professori Räisänen ja Dr Rubin, lausunnoissaan toteavat. Toinen keskeinen ongelma liittyy mittausjärjestelyjen toistettavuuteen. Lisäksi lausunnot osoittavat, että työhön liittyy myös muita erittäin merkittäviä ongelmia ja puutteita, kuten koehenkilöiden sokkoutuksen puuttuminen ja näiden opastaminen mittausten aikana. Myös tulosten suhteuttaminen hypoteesille negatiivisiin löydöksiin muussa tutkimuskirjallisuudessa jää vaatimattomaksi.

Yllä olevasta seuraa, että väitöskirjan suurin ongelma on erittäin voimakas pääväite, jonka perustelu jää tieteellisin kriteerein tarkastellusti toteennäyttämättömäksi."

Päätöksestä ovat raportoineet myös ainakin Kaleva ja Tekniikka & talous, joista jälkimmäinen pitää väitöksen hylkäämistä "outona tapauksena". Jonkinlaiselta ennakkotapaukselta hylkääminen ainakin vaikuttaa. 

Harmikseni totesin, että väitöskirja on yhä luettavissa PDF-muodossa yliopiston Viestintäpalveluiden kautta. Mielestäni vastuullisen tiedeyliopiston olisi poistettava epätieteelliset ja taikauskoa sisältävät opinnäytetyöt julkisesta jakelusta, tai ainakin tehtävä selväksi, että kyseinen teos ei ole luotettava lähde satunnaiselle tiedonhakijalle.

Seuraavalla kerralla kirjoitan jo toisesta UniOGS-kurssista, jolla olen tänä syksynä ollut, ja jonka loppuseminaarissa käsittelin ryhmäni kanssa erästä arveluttavaa tiedeilmiötä Oulun seudulta.

Lopuksi vielä viikonloppulukemistoksi Skeptikko-lehden vauhdikas kuvaus väitöksen kulusta: Taikavarvulla tohtoriksi? Ja vaikka tämä ylilyönnin puolelle meneekin, jaan myös kanssanne seuraavanlaisen korvamadon:

Anteeksipyydellen,

Viikatteen varressa

Eilen pääsin tekemään luonnonsuojelutyötä käytännössä; niitimme ja sahasimme muutaman ihmisen talkoovoimin Tauvossa lapinsirridyyneiltä ylimääräistä rytiä ja pajukkoa matalaksi. Ranta oli täynnä kasvillisuutta, pieni epätoivo meinasi vallata mielen, eihän tuota saa millään kaikkea pois. Pojat ottivat raivaussahat käyttöön, minä tartuin viikatteeseen. 

Yllättävän hyvin minulta onnistui niittovehkeen käyttö tytöksi, joka on vain pari kertaa aikaisemmin hommaa kokeillut. Työ vaati tosin sellaisten lihasten käyttöä joiden olemassaolon muistan nyt liiankin hyvin... Päivän päätteeksi omena tuntui raskaalta kädessä.

Lapinsirri tykkää matalakasvuisesta pesimähabitaatista ja esteettömästä näkyvyydestä laajalti pesän ympärillä, joten ei riitä että kasvillisuutta raivataan pelkästään pesien läheltä. Saimme muutaman tunnin aikana ihan kelpo alueen niitettyä ylemmiltä hiekkadyyneiltä rantaan saakka. Jos sieltä ensi vuonna löytyy yksikin sirrin pesä, olen iloinen! 

Koko rannan raivaamiseksi tarvittaisiin kuitenkin rutkasti enemmän työvoimaa ja aikaa. Kyllähän tuota mielellään itsekin tekisi useammin: ulkotyöt ja rehti fyysinen touhuaminen ovat todella terapeuttista, varsinkin toimistotyörupeaman keskellä.

Tänä vuonna tuskin enää raivaushommiin menemme, joten täytyy toivoa että talvella myrskyää sen verran että jäät vievät enimmän rydin mennessään.

Nyt takaisin salapoliisityön pariin - eli selvittämään suosirrien naimakuvioita

Hyvää viikonloppua!

Nelli

Hyvä posteri

Moi!

Tutkimustulosten raportointi on yksi merkittävä osa tutkijan arkea. Perinteisimmin tämä tapahtuu julkaisemalla käsikirjoitus (artikkeli) jossain tieteellisessä sarjassa. Toisen väylän tutkimustulosten esittelyyn tarjoavat tieteelliset konferenssit, joissa raportoinnin voi suorittaa joko suullisen esityksen tai posteriesityksen kautta. Posteri on siis juliste, jossa hyvin tiivistetysti esitetään tärkeimmät asiat tutkimuksesta. Koska konferensseissa aikaa on vain rajallisesti, harvemmat pääsevät pitämään suullista esitystä. Sen sijaan postereita konferensseihin mahtuu yleensä hyvin. Aihe on minullekin ajankohtainen, sillä olen juuri viimeistelemässä posteriani Kanadassa ensi kuussa pidettävää Wolves and other carnivores -konferenssia varten.

Yksi konferenssien tarkoitus on tutustua muihin tutkijoihin, verkostoitua ja luoda uusia kontakteja. Siksi posteriakin tehdessä pitäisi miettiä, kuinka sillä saa ihmisten mielenkiinnon heräämään. Sanotaan, että posterin pitäisi "myydä itsensä" kymmenessä sekunnissa: tämän ajan ihminen silmäilee posteria ja tekee sen perusteella päätöksen, kiinnostaako aihe ollenkaan. Kannattaa siis panostaa niin otsikkoon, ulkoasuun kuin kuviinkin.

Posterin tekstin pitäisi olla selkeä, jotta sitä voi lukea 1-2 metrin päästä seisaaltaan. Lisäksi kerronnan pitäisi olla tiivistä ja nopeasti luettavaa. Löysin sellaisenkin ohjeen, että jos posterista tehdyn A4-kokoisen tulosteen tekstin pystyy lukeman yhdeltä liuskalta, niin tekstiä ei ole liikaa. Usein näkee postereita, joissa on aivan liikaa tekstiä. Itsekin huomasin, että tuntuu kurjalta jättää moni omasta mielestä tärkeä asia pois posterista. Toisaalta, tutkimuksen esittelijä yleensä seisoo posterinsa luona juuri siksi, että voisi kertoa tarkemmin tutkimuksestaan kiinnostuneille. Joillakin on myös mukana paperiversio artikkelista, jota voi jakaa halukkaille. 

Lueskelin netistä ohjeita hyvän posterin tekoon, ja useissa neuvoissa korostettiin otsikon tärkeyttä. Jossain sanottiin, että olisi hyvä, jos otsikko mahtuisi yhdelle riville. Tämä kyllä toteutuu aika harvassa posterissa, ja omassanikin se on kahdella rivillä ja lisäksi aika tylsä (sama otsikko kuin kässärissäkin). Pitäisi ehkä kehitellä jotain jännempää.

Odotan jo kovasti konferenssia! Eka kerta Kanadassa ja eka kerta kansainvälisessä konferenssissa. Konferenssiin otetaan maksimissaan sata ihmistä, joten mistään kovin massiivisesta tapahtumasta ei ole kyse. Mahdollisesti konferenssissa vallitseekin lämmin ja rento tunnelma, ja muihin tutustuminen on helppoa. Toivotaan! :) Erityisesti odotan maailman ehkäpä kuuluisimman susitutkijan, David Mechin, esitystä. Kerron täällä blogissakin sitten konferenssikuulumisia.

Anni

ps: hyviä posterivinkkejä saa laittaa jakoon!