Hei!
Pahoittelut pienestä blogi-hiljaisuudesta, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa aikaisemmin, koska olen ollut konferenssi-reissulla Kanadassa. Se tuleekin olemaan tämän kirjoituksen pääaiheena. Sitä ennen täytyy kuitenkin hehkuttaa täälläkin: JEE, ensimmäinen kässäri on hyväksytty julkaistavaksi! Kaksi muuta kässäriä on parhaillaan revisio-vaiheessa, eli paperihommat on ihan hyvässä vaiheessa. Kyllä tässä siis joskus vielä väitelläänkin :)
Osallistuin siis Wolf & Carnivore Conferenceen (23.-24.10.2012) Kanadan Manitobassa, Thompson-nimisessä pikkukaupungissa. Olin reissussa noin kuuden päivän ajan, ja tästä kaksi päivää kului konferenssissa ja aikalailla loput matkustaessa. Istumalihakset siis olivat koetuksella. Ensin ajoin autolla Kainuuseen, jonne jätin koirani hoitoon (kiitos vielä vanhemmilleni!), sitten junalla Helsinkiin, josta lensin ensin Chicagoon, sitten Winnipegiin ja sitten vielä Thompsoniin. Huh. Mutta kyllä se oli sen arvoista!
Konferenssivieraat olivat minua ja erästä venäläistä jääkarhututkijaa lukuunottamatta pääasiassa Kanadasta ja Yhdysvalloista, joten "eksoottisuudestani" johtuen sain ehkä vähän (positiivista) erityishuomiota osakseni. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kannustavia, ja sain monta uutta kontaktia. Itse pidin oman suullisen esitykseni (20 minuuttia) heti ensimmäisen päivän toisessa sessiossa, joten kauaa ei tarvinnut onneksi jännittää ;) Vähän kyllä takeltelin välillä, mutta muuten se kai meni ihan hyvin. Lisäksi pidin konferenssissa posteria. Muiden esityksistä jäi päällimmäiseksi mieleen David Mechin, Marco Musianin ja Alistair Bathin esitykset, joten seuraavaksi kerron niistä vähän tarkemmin.
David Mechiä (University of Minnesota) pidetään maailman tunnetuimpana ja arvostetuimpana susitutkijana, joten oli suuri kunnia päästä tapaamaan hänet ja kuuntelemaan hänen esitystään. Hänen aiheenaan oli "54 years of wolf research", joten pääsimme kuulemaan, mitä kaikkea hän on ehtinyt tehdä uransa aikana. Esityksestä oppi paljon uuttakin, vaikka toki siellä oli myös paljon tuttua asiaa mm. Yellowstonen siirtoistutuksista. Esityksen kohokohta oli Mechin itsensä kuvaama (?) video, jossa kaksi sutta saalistaa karibun. Useinhan luontodokkareista saamme käsityksen, että sudet vaan lähtevät jahtaamaan jotain yksilöä ja saavat sen melko pian kiinni ja that's it. Mechin videolla näkyi hienosti, kuinka sudet ensin juoksentelivat hidasta hölkkää karibulauman ympärillä ja selvästi "skannasivat" laumaa etsien heikointa lenkkiä. Mech ja monet muut tutkijat uskovat vahvasti, että susi pyrkii valitsemaan uhrikseen usein jollain tavalla sairaan tai heikon yksilön. Videolla tämä arviointivaihe kesti yllättävän kauan, lähemmäs kymmenen minuuttia. Vasta sen jälkeen sudet kiihdyttivät räjähdysmäisesti ja alkoivat jahdata selvästi tiettyä yksilöä, joka näyttikin hiukan ontuvan toista takajalkaansa.
Toinen hyvä esiintyjä konferenssissa oli Marco Musiani (University of Calgary), jonka esityksen aiheena oli "Wolves & Lifestock in Europe and North America", eli hän keskittyi puheessaan susien ja kotieläinten välisiin konflikteihin. Musiani on Mechin lailla kirjoittanut myös useita susiaiheisia kirjoja. Oli todellakin hauskaa päästä tapaamaan henkilöitä, joiden nimiin on törmännyt niin usein artikkeleissa ja kirjoissa. Musiani oli tehnyt samantyyppisen ennustamismallin petovahingoille, kuin Suomessakin on tehty (Kaartinen et al. 2009: Carnivore-livestock
conflicts: determinants of wolf (Canis lupus) depredation on sheep farms in
Finland. Biodiversity and conservation 18: 3503-3517). Musiani oli siis tutkinut, mitkä tekijät tuntuvat kytkeytyvän petovahinkojen kanssa yhteen. Mielenkiintoista oli, että mitä enemmän alueella oli hirviä, sitä enemmän tapahtui myös petovahinkoja. Helposti sitä ajattelisi, että näillä alueilla petojen ei tarvitsisi siirtyä saalistamaan kotieläimiä, koska "luonnollistakin" ravintoa olisi riittävästi. No, ilmeisesti näille alueille sitten vaan hirvien takia kerääntyy niin paljon susia, että osa niistä siirtyy oppostunistisesti saalistamaan myös kotieläimiä. Musiani puhui myös petokorvauksien tarpeellisuudesta. Maiden välillä löytyy suuria eroja: Kanadassa ja Yhdysvalloissa petovahingot korvataan 100-prosenttisesti, mutta esim. Serbiassa vain 0-30% vahingoista korvataan.
Alistair Bath (Memorial University) piti hiukan erityyppisen esityksen aiheesta "Human dimensions in wolf management". Hän puhui mm. siitä, kuinka hyvä petotutkimus ei aina ole hyvää petosuojelua. Esimerkkinä tästä hän käytti tapausta, jossa karhuja oli siirtoistutettu uudelle alueelle, ja tuloksena kaikki siirtoistutetut karhut oli välittömästi salametsästetty. Keskustelua syntyikin aiheesta, tuleeko tutkijoiden tehdä "pelkkää tutkimusta", vai pitäisikö tutkijoiden pyrkiä työssään myös mm. vaikuttamaan ihmisten asenteisiin esim. runsaamman tiedotuksen kautta. Alistair Bath on matkustellut ympäri maailmaa ja osallistunut useisiin suojeluprojekteihin. Tarkemmin hän kertoi jossain päin Afrikkaa tapahtuneesta leijonansuojeluprojektista. He olivat kovasti miettineet, kuinka saisivat sitoutettua paikalliset ihmiset suojelemaan leijonia sen sijaan, että he salametsästäisivät niitä. He olivat aloittaneet tosiaankin pohjalta. Aluksi he opettivat paikalliset ihmiset lukemaan ja kirjoittamaan. Sitten he kouluttivat ihmiset työskentelemään leijonaseurannassa ja -tutkimuksessa. Paikalliset ihmiset saivat myös nimetä tutkimusleijonia, mikä on ilmeisesti suuri kunnia heille. Projektin myös salametsästys loppui alueella kuin seinään.
Konferenssissa oli kaikenlaisia esityksiä laidasta laitaan: ekologisia, fysiologisia, geneettisiä, kannanhoidollisia ja suojelubiologisia. Vaikka susi olikin pääosassa, myös muista pedoista puhuttiin, ja erityisesti jääkarhuista. Sijaitseehan "maailman jääkarhupääkaupunki" Churchill suhteellisen lähellä. Thompsonista yritetään puolestaan tehdä maailman susipääkaupunkia. Tällä hetkellä sieltä löytyy upea susiseinämaalaus, lukuisia susipatsaita, Spirit Way Thompson yms. Ja nyt sinne ollaan perustamassa The Wolf Center of Excellencea (susikeskusta). Toivotan heille kovasti onnea! Ihmiset tekevät siellä tärkeää työtä.
Nyt täytyy palata töiden ääreen. Tällä hetkellä siis korjailen tuota yhtä kässäriä ja valmistelen paria seuraavaa esitystä, mutta niistä enemmän ensi kerralla. Palataan,
Anni
Alla vielä pari linkkiä kiinnostuneille:
Kuvat olivat Tunturisuden sivuilta osiosta "vapaasti kopioitavat susikuvat".
Mahtavan ja antoisan kuuloinen reissu! Odotin, että olisit hieman avannut omankin esityksesi aiheita, mutta ehkä joskus toiste? :)
VastaaPoistaJoo, kerron tuosta osatyöstä tarkemmin sitten, kun juttu hyväksytään julkaistavaksi :) Kerron kyllä piakkoin tuosta toisesta osatyöstäni, joka hyväksyttiin julkaistavaksi vähän aikaa sitten.
Poista