Kesän kertailua

Heippa kaikki!

Kirjoitan vähän etukäteen, koska olen perjantaina Helsingissä, enkä varmaan silloin ehdi koneelle. Ajattelin vähän kerrata kesän tekemisiäni. Tämän postauksen kuvat ovat maaelukka-kurssilta Oulangalta.

Kässäriasiat ainakin ovat edenneet. Minulla siis oli pitkään kolme kässäriä submitattuna sarjoihin, mutta vastausta niistä ei meinannut kuulua millään. Kesä, varsinkin heinä- ja elokuu, ei ole mitään parasta aikaa odotella vastauksia sarjoista, koska useat editor in chiefit ja reviewerit ovat lomalla silloin ja kässärit pääsevät kasaantumaan. 

Nurmisaarenniemen maisemaa. Kävimme hakemassa sieltä kollegan pitfall-näytteitä.

Viikko sitten tuli sitten vihdoin vastaus koskien ahman habitaatinvalinta -kässäriä: vaativat major revisionin ja antoivat aikaa korjauksiin neljä viikkoa. Tänään tuli vastaus toisesta ravinto-kässäristä: hekin vaativat korjauksia ja aikaa antoivat melkein kuusi viikkoa. Kivaa, ettei tullut ainakaan suoria hylkäyksiä. Korjattavaa on kuitenkin aika paljon ja vähän huolettaakin, ehdinkö (ja ennenkaikkea osaanko) tehdä kaikki korjaukset. Viime päivinä kaikki aika ja voimat ovat menneet muuttoon, joten en ole kunnolla ehtinyt vielä aloittaakaan kässäreiden korjailua. Onhan tässä onneksi vielä aikaa...

Kollega haaveilemassa.

Elokuussa olin Kuusamon Oulangalla opettamassa 10 päivän Maaeläimistön tuntemus ja ekologia -kurssilla . Mun vastuulla oli suuret nisäkkäät sekä jonkin verran pikkunisäkkäiden vakiolinjapyyntejä. Yhtenä mun ryhmien työnä oli Oulangan alueen jäniskannan arviointi papanalaskennan tulosten perusteella. Uutena työnä otimme hirven panakasa(linja)laskennan, ihan hyvin toimi kurssityönä. Lisäksi pidin yhden luennon suurpedoista ja suurpetotutkimuksesta.Opetin myös kallojen ja ulosteiden tunnistamista.

Jäkälämutkan hiekkaa

Maaelukka, kuten muutkin kenttäkurssit, on ihanan rento ja mielenkiintoinen kurssi, näin opettajankin näkökulmasta, ja siellä oli kyllä huippuhauskaa. Naurettiinkin välillä muiden opettajien kanssa, että ei tämä yhtään työltä tunnu :) Vaikka kyllä siinä aika paljon työtäkin oli. Aina kun on ekaa kertaa opettamassa jollain kurssilla pitää kuitenkin kerrata asioita jonkin verran, tutustua menetelmiin ja mahdollisesti valmistella jotain materiaaleja. Oli tosi kiva kertailla asioita ja oppii siellä aina itsekin jotain uutta. Lisäksi mulle tuli nyt kova innostus kehittää omaa lajintuntemustaitoa, erityisesti lintujen ja hyönteisten osalta.

Kotkan pesä

Lisäksi kesään kuului ainakin apurahahakemuksien kirjoittelua, kirjatenttiin lukemista ja posterin tekoa Kanadan konferenssia varten. Pitäisi oikeasti saada hoidettua tuo kirjatentti alta pois. Se on roikkunut jo ihan nolostuttavan pitkään. Taas sen lukeminen keskeytyi, koska luonnollisesti nyt kannattaa keskittyä noiden kässäreiden korjailuihin. Noh, ehkä joskus. Lisäksi pitäisi aloittaa neljännen kässärin kirjoittaminen, siinä alkaisi olla tulokset kasassa. Tekemistä siis riittää, tuntuu ihan perus-syksyltä :)

Kirpsakoita syyspäiviä kaikille!

Anni

Reippaina uuteen syksyyn...

...ja muuta yhtä tekopirteää ja merkityksetöntä vaan kaikille!

Kesäloman jäljiltä olen, paitsi yllätyksekseni hieman ruskettunut, myös onnellisesti naimisissa. Paluu "sorvin ääreen" oli pari viikkoa sitten. Viime viikolla tein vielä yhdet uudet analyysit käyttäytymisdatalle, ja nyt yritän saada niistä jotain esittämiskelpoista irti kuvallisesti ja tilastollisesti. Kruskal-Wallis -testi on tullut viime päivinä hyvin tutuksi.

Jotenkin homman laajempi juoni on tällä hetkellä hieman hakusessa, mutta jospa se siitä, kunhan pääsen kursimaan näitä palasia kasaan artikkelia varten. Olen motivoinut itseäni pari päivää kuuntelemalla klassista musiikkia kuulokkeilla. En tiedä, auttaako se oikeasti keskittymään, mutta ainakin se peittää käytäväkeskustelun äänet. Eikä se aiheuta itselleni huomaamatonta, mutta jaetussa työhuoneessa niin kovin noloa jalkarummutusta, kuten moni muunlainen musiikki...

Viime lauantaina kananpoikien yhteinen ystävä, Laura, väitteli Aiheesta ” Jälkeläisten elinkierto-ominaisuuksien vuodenaikaisvaihtelu hirvikärpäsellä”. Väitöstiedote löytyy täältä. Väitös oli rento, ja Laura todisti olevansa todellinen asiantuntija hirvikärpästen suhteen. Onnittelut vielä Lauralle!

Olimme Nellin kanssa mukana karonkan jatkoilla. Juhlat olivat tosi kivat, mutta kieltämättä minua alkoi hieman ahdistaa tuo oman väitöskirjan valmistuminen. Eihän tämä kovin raposesti etene, mutta silti minun pitäisi olla valmis vuoden 2013 loppuun mennessä. No, tällä hetkellä täytyy keskittyä välietappeihin ja tsempata artikkelien kanssa. Turha siitä kirjasta on murehtia ennen kuin siihen on sisältö kasassa.

No, nyt on siis kananpoikien syyskausi julistettu virallisesti avatuksi. Lisää kuulumisia seurannee ensi viikolla. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Lomaterveisin

Hyvää heinäkuuta kaikille, ja nähdään taas elokuun lopulla!

Nellura

Maastohommia

Ensimmäiset sirrinpojat ovat kuoriutuneet! Osa pesistä siis säilyi kuin säilyikin kuoriutumiseen asti. Tänään kuoriutumisia pitäisi tapahtua monessa eri pesässä, joten lähdemme iltareissulle Lumijoelle rengastamaan. Huomenna tehdään sama homma Hailuodossa. Sieltä löysimme vielä alkuviikosta pesän, jossa oli vasta yksi muna, eli todella myöhään ovat emot pesinnän aloittaneet. Kuoriutuminen, mikäli pesä säilyy, ajoittuu heinäkuun toiselle viikolle.

Eipä tässä sen kummempia ole ehtinyt muutamassa viikossa tapahtua. Ehdin sairastaa kesäflunssaa viikon verran. Muuten ollaan oltu maastossa, siellä täällä on pidetty lepopäiviä. Tosin mun "lepopäivät" on menny aika lailla palstahommissa, maata kääntäessä ja siemeniä istuttaessa. Kiirettä on pitänyt. Kohta lähden taas palstalle, ehtii vähän papuja istuttaa ennen kuin lähdetään maastoon.

Maastohommia on jäljellä vielä kuukauden päivät, sitten olen noin viikon toimistohommissa, minkä jälkeen alkaa loma. Kirjoittelen vielä ennen lomaa tänne, siihen asti näkemiin!

Nelli

Työpaikoista kilpailevat biologit

Hei!

Vaikka väitökseen onkin vielä paljon aikaa, olen jo alkanut pohtia sitä ikuista kysymystä: mitä sen jälkeen? Hyvin erilaisia urapolkuja on teoreettisesti olemassa, vaikkakin työllisyystilanteen vaikutus todellisiin työpaikkoihin on merkittävä. Väitellyt biologi voi jatkaa työskentelyä yliopistossa esim. post doc -tutkimusta tai muuta tutkimusta tekemällä. Hän voi myös työllistyä erinäisissä tutkimuslaitoksissa ja muissa tahoissa (RKTL, Metla, Metsähallitus, ELY-keskukset jne.). Vaikka useimmat jäävätkin Suomeen, monet lähtevät ulkomaille uusien kokemuksien ja parempien työllisyysnäkymien perässä.

Biologian alan työttömyys kasvoi 15 % vuosina 2005-2010 (lähde). Kaikista koulutusaloista eniten työttömiä tohtoreita on juuri biologian ja biokemian aloilla (lähde).

Tällä hetkellä työ- ja elinkeinotoimiston sivuilla biologi-ammattinimikkeen alta löytyy neljä avointa työpaikkaa: projektipäällikkö (RKTL), projektitutkija (Itä-Suomen yliopisto), research scientist (Iso-Britannia) ja tutkija (Helsingin yliopisto). Näistä voisin työkuvauksien perusteella kuvitella  hakevani korkeintaan ensimmäistä paikkaa, mutta sekin sijaitsisi Helsingissä, jonne en haluaisi muuttaa.  

Kilpailu työpaikoista on paikoitellen melko ankaraa, ja erikoisosaaminen on toisinaan merkittävä etu työnhaussa. Esimerkiksi erikoistuminen yhteen eliöryhmään voi olla valttikortti. Itsehän olen selvästi profiloitunut suurpetoihin, mutta se ryhmä käsittää Suomessa vaan neljä lajia. Riittääkö se? Joissakin työpaikoissa taas tunnutaan etsivän moniosaajaa, jolta löytyy rautaista lajituntemusta niin kasvi- kuin eläinpuolelta. Itsekin olen alkanut vähän kertailla kasveja ja lintuja tänä kesänä ;)

On mulla jotain kivojakin uutisia: sain apurahan tiedekunnalta! Sen turvin päästään jo loppuvuoteen asti :)

Anni

(kuvat täältä, täältä ja täältä)

Taas

Pahus, taasko minä unohdin? Tämä minun bloggaus ei näytä tänä keväänä menevät oikein vahvasti...

Kerrottavaakaan ei ole hirveästi. Olen näplännyt datani parissa aika huonolla motivaatiolla viime viikot. Kaipaisin jotakuta potkimaan minuun vauhtia. Ehkäpä torstaina odottava seurantaryhmän tapaaminen antaa kaivattua potkua? Ainakin siihen pitää hieman tsempata ja väsätä pieni yhteenveto viimeisen vuoden toilailuistani.

Tämän kevään biologian yhteisvalinta oli toukokuun lopulla. Tuli aika nostalginen olo tajutessani, että omasta pääsykokeestani on kymmenen vuotta aikaa. Silloin koe oli tosin kesäkuun alussa, vasta ylioppilasjuhlan jälkeen. Olen aika varma, että kokeessa oli kysymys sukkessiosta (Miten kasvillisuus palautuu paloaukealle?), mutta muita mielikuvia minulla ei siitä ole. Koe meni ilmeisen hyvin, sillä posti toi heinäkuulla hyväksymiskirjeen. Opinnot aloitin kuitenkin vasta seuraavana vuonna.

Parempi lopettaa vanhojen muistelu tähän, ettei joku pistä tikulla silimään...

Sirreillä menee heikosti

Huomenta vaan kaikille! Minä olen lähdössä kohta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen eli PPLY:n järjestämään, vuorokauden mittaiseen kevätralliin. Kai sitä vähän päässä viiraa, kun pitkän maastoviikon jälkeen (kävelyä noin kuudesta kuuteentoista km päivässä) lähden pyörällä lintuja kattoon. Enkä saanut edes kunnollista joukkuetta kasaan, yksi sairastui, toinen perui edellisen poisjäännin takia, ja kolmas ehtii vain vähäksi aikaa mukaan. Mutta oon niin kauan tätä päivää odottanut että lähden retkelle, vaikkakin sitten suurimmaksi osaksi yksin. Eväät on onneksi hyvät (ostin eilen kaikenlaisia herkkuja) - ja sehän on retkeilyssä tärkeintä. :) Ja aurinko paistaa.

Mutta sitten asiaan. Suosirreillä ei mee nyt hyvin. Tänä vuonna pesintä on alkanut todella myöhään, ja lähes kaikki pesät ovat tuhoutuneet saalistuksen seurauksena. Normaalisti tähän aikaan ensimmäiset pesät alkavat jo kuoriutua, mutta nyt hyvä jos on alettu edes hautomaan. Eilen näin yhden suosirriparin pesänrakennustouhuissa; kaukoputkella tarkkailin kun koiras kuopsutteli soidinkuoppaa, ja naaras kävi perässä tarkastamassa tuliko hyvää jälkeä. Mutta löydettiin me toissapäivänä kaksi jo valmista pesää, ja kolmas, johon ilmestyi eilen neljäs muna. Toivotaan että pysyvät hengissä! 




Yksi asia tuli mieleeni, joka varmasti vaikuttaa pesäpredaation määrään: töyhtöhyyppien pesiminen samalla niityllä suosirrien kanssa alentaa pesän tuhoutumistodennäköisyyttä. Hyypät varoittelevat ahkerasti, ja kiusaavat petoja syöksymällä niiden kimppuun ja ajamalla ne pois. Tänä vuonna hyyppiä ei ole ollut eräällä niityllä, ja juuri siellä lähes kaikki pesät ovat tuhoutuneet. Lisäksi märkä kevät on aiheuttanut sen, että niityillä ei ole ollut kuin vähän mahdollisia, tarpeeksi kuivia pesimäpaikkoja. Ja kävihän tuossa niinkin että vesi nousi viikko sitten puoleen metriin, ja vei osan pesistä mukanaan. Pari viime vuotta ovat olleet oikein hyviä poikastuoton kannalta, joten kai se on ihan ymmärrettävää että välillä asiat menevät myös huonosti. Harmi silti.

Keskiviikkona kävimme Kraaselin saarella, ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan venettä. Olihan jännät paikat!

Lapinsirrimaastossa en ole vielä itse käynyt, mutta kuulemma sielläkin kova kuhina käy. Lapinsirrit aloittavat normaalisti pesinnän suosirrejä myöhemmin, joten tänä vuonna pesimäkaudet menevät varmasti päällekäin, mikä lisää kiirettä kesäkuun puolenvälin jälkeen kun kummankin lajin pesät, mikäli sinne asti selviävät, kuoriutuvat samaan aikaan.







Kotirintamalla kevät etenee lujaa; tomaatit, chilit ja paprikat tekevät jo hedelmää, ja parveke kukkii.

Nyt lähden valmistautumaan päivän koitokseen. Ai että on mukava olo.


Oikein mukavaa kesää kaikille!


Nelli