tiistai 20. joulukuuta 2011

Esityksien summausta

Heippa!

Näin vuoden viimeisien päivien aikana on hyvä tehdä pientä yhteenvetoa siitä, mitä vuoden aikana on tullut tehtyä. Tässä postauksessa ajattelin kertoa kolmesta pienestä esityksestäni, jotka pidin nyt loppuvuoden aikana. Kaikki esitykset menivät ihan ookoosti, mutta ainahan on myös vähän parantamisen varaa.

Marraskuun alussa pidin suomenkielisen esityksen (kaksi muuta esitystä pidettiin englanniksi) Sotkamon virastotalolla. Sotkamon Luonto ry piti syyskokouksensa yhteydessä ahmaillan, jossa kerroin yleisesti ahmoista ja ahmatutkimuksesta ja yleisö sai kysyä mieltään askarruttavista asioista. Esitykseni kesti tunnin ja siihen päälle tuli vielä puoli tuntia kysymyksiä, joten flunssainen ääneni oli melko kovilla. Esitys kuitenkin meni ihan kivasti ja kysymykset olivat suurimmaksi osaksi melko helppoja vastata. Tällaisissa tilaisuuksissa kivaa onkin juuri se, että ihmisiä kiinnostavat ne oikeasti oleelliset asiat (kuten vaikkapa, kuinka vanhaksi ahma elää), eikä sellaiset toisarvoiset asiat, kuten tilastollisen testin valinta tai otoskoko ;)


Myöhemmin marraskuussa käväisin Hyytiälässä, Helsingin yliopiston metsäasemalla, jossa pidettiin RKTL:n jatko-opiskelijoiden seminaari. Kolmen päivän reissu oli oikein hauska ja hyödyllinen: tapasin muita jatko-opiskelijoita, joista moni teki jollain tapaa samantyyppistä tutkimusta kuin minä, kuuntelin mielenkiintoisia esityksiä ja pidin myös oman esitykseni. Tapaamisen aiheena oli paikkatiedon hyödyntäminen riistan- ja kalantutkimuksessa, ja opinkin paljon uusia asioita. Tosin todettakoon myös, että välillä jotkut asiat menivät yli ymmärrykseni. Oma esitykseni meni ihan hyvin palautteen perusteella, tosin parissa lapussa toivottiin hiukan vähäisempää karttakepillä huitomista :D Juuri tämän takia on hyvä saada palautetta omasta esityksestä: tuo oli juuri sellainen asia, mitä en varmaan olisi hoksannut korjata, jos joku ei olisi asiasta huomauttanut.

Nyt joulukuussa pidin esityksen laitoksemme omassa Kaamos Symposiumissa. Itse asiassa pidin täsmälleen saman esityksen, jonka olin jo pitänyt Hyytiälässä, eli puhe oli ainakin jo kunnolla harjoiteltu. Täällä ehkä ensimmäistä kertaa tuli tunne, että on ihan kivaa olla edessä puhumassa itselleen jo niin tutusta aiheesta. Yleisöstä tulleet kysymyksetkin olivat leppoisia. Palautteesta huomasin kuitenkin, että parantamisen varaakin on toki edelleen: joidenkin mielestä kuvatekstini olivat liian pienet, en kertonut riittävästi tutkimuksen taustoista ja olipa yhteen slideen lipsahtanut aika iso virhekin, hups! Suurimmaksi osaksi palaute oli kuitenkin melko positiivista (useassa lapussa kiiteltiin mm. kuvaa kakkaavasta norsusta...) ja yllätyksekseni minut palkittiin iltajuhlissa päivän parhaana puhujana! Tämä taitaa olla jo pieni perinne tämän blogin kirjoittajien keskuudessa, koska viime vuonna Anna voitti kyseisen palkinnon :)


Jännittävää nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Kaikenlaista mielenkiintoista on jo suunnitteilla ahmatutkimukseen liittyen, mutta enpä taida paljastaa vielä mitään ;) Tunnelmallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

Anni

perjantai 16. joulukuuta 2011

Department of Redundancy Department

Hei ihmiset!

Minulta jäi edellinen kirjoitusvuoroni käyttämättä -Anteeksi! Tuntuu, että minulla ei ole koskaan mitään erityisen tähdellistä kerrottavaa, kun en uskalla puhua keskeneräisistä kokeista mitään, eikä työhöni liity mitään erityisen valokuvaamisen arvoista... Siksipä toistan taas itseäni.

Viimeaikojen "merkittävät" tapahtumat työrintamalla ovat olleet taas yksi punkkiräjähdys torakkakaapissa, minkä takia kaapin torakoille koitti tuomion päivä. Onneksi ehdin huomata ongelman ja siirtää kokeissa käyttämäni eläimet turvaan muualle ennen kuin punkit levisivät niihinkin. Niinikään mittaustietokoneeni kanssa on ollut pieniä hankaluuksia, jotka onneksi eivät tuhoa dataa, mutta tekevät sen selvittelystä hiukan hankalampaa. Ja kokeet junnaavat paikoillaan, osaksi omaa saamattomuuttani.

Positiivisina tapahtumina mainitsen hiipimisen kuuntelemaan paria sessiota Kaamos-symposiumissa ja työkaverin väitöstilaisuuden viime perjantaina. Oli ehdottomasti rennoin väitös ja väittelijä ikinä! Ehkä täytyy itsekin pyrkiä samaan sitten kun sen aika on. Mitäpä sitä turhaan hermoilee jos osaa asiansa. Tätä vauhtia tosin en tule väittelemään ikinä...

Loppukevennykseksi pieni mielenkiintoinen artikkeli hyönteiskyborgeista.

Ei muuta kun hyvää talvipäivänseisausta ja sen johdannaisia kaikille! Tieteen kananpojat palannevat orrelle tammikuun puolella, ellei jollakulla tule sitä ennen oikein kiireellilstä kotkotettavaa. :)

perjantai 9. joulukuuta 2011

Väitös

Kaveri väitteli äsken, juuri saatiin kuoharilasit tiskattua ja bussi lähtee kohta eli kotiin kiireellä valmistautumaan illan karonkkaan. Väitös oli mukava: hauskuutta löytyi, hyviä kysymyksiä sateli (ja vastauksia), mielenkiintoista oli. Todella hyvä fiilis ystävän puolesta. Tämän takia kai tätä työtä tekee - joskus toivottavasti itsekin pääsee samaan pisteeseen.

(Huomasin juuri että on perjantai ja mun vuoro kirjoittaa joten vähän nyt nolosti kävi.)

Nyt pitää juosta, tai oikeastaan eilisten liukastumisten takia köpöttää, bussille. Näkemisiin!

Nelli

perjantai 2. joulukuuta 2011

Haikeutta ilmassa

Moikka!

Joulu lähestyy, ihmiset ovat kiireisiä ja deadlinet häämöttävät jo hyvinkin lähellä. Itse olen keskittynyt viime aikoina parantamaan itseäni sitkeästä, useita viikkoja kestäneestä flunssasta, ja työt ovat olleet hiukan toissijainen asia elämässäni. Jotain mullistusta on kuitenkin työrintamalla tapahtunut. Päätin nimittäin, että maastotyöt loppuvat kohdallani, koska nyt on todellakin keskityttävä kirjoittamiseen. Viikonloppuna on edessä ahmaloukun hakeminen pois maastosta ja siirtyminen Oulun tutkijankammioon.

Vaikka tämä nyt ei oikeasti ole mikään iso asia, tuntuu kuitenkin, että joku vaihe elämässä on nyt päättymässä ja uusi alkamassa. Tähän asti maastotyöt (joko lumijälkihiihdot, panta-ahman perässä kulkemiset tai loukunpito) ovat olleet keskeinen osa työtäni, vaikka pitkiä toimistorupeamiakin on toki arkeen mahtunut. Tuntuu kyllä aika haikealta ajatella, että jatkossa sitä puolta työssä ei enää luultavasti ole (tämän projektin osalta).

Olen varmasti juuri niitä tutkijoita, jotka mielummin keräävät aineistoa kuin analysoivat ja kirjoittavat tuloksia. Epäilemättä kevään mittaan tulee ikävä sitä tunnetta, kun suksi luistaa kovalla hangella ja edessä välkkyvät auringonvalossa niin tutut ja silti jännittävät ahmanjäljet. Siksi ajattelinkin koota alle muutamia kuvia, jotka maastossa ovat tuoneet hymyn huulilleni. Niiden hetkien takia kannatti opiskella useita vuosia ja päätyä tekemään tätä työtä.


Ylläoleva kuva on aika huonolaatuinen, mutta pakko se oli silti laittaa, koska siinä näkyy ensimmäisenä maastopäivänäni (helmikuu 2008) löytämäni ensimmäiset ahmanjäljet. Muistan vieläkin sen jännityksen, kun ei yhtään voinut tietää, mitä kaikkea jälkien varrelta voi löytyä.


Kaunis sää on myös tuonut hymyn huulille useasti. Kevätauringon lämmittäessä poskia työ on tuntunut välillä ihan "sunnuntaihiihtelyltä".


Vaikka yleensä hiihdinkin yksin, joskus sain onneksi myös seuraa. Onnistuin huijaamaan pahaa-aavistamattoman ystäväni mukaan ja huonoksi onneksi maasto sattui olemaan juuri silloin vähän haastavaa. Kuvassa kaverini on kaatunut melko syvään ojaan ja ylöspääseminen ei ollut kovin helppoa. Silloin kyllä naurettiin :D


Myös isäni on ollut monesti mukana auttamassa, iso kiitos siitä hänelle!


Hyvällä mielikuvituksella metsästä voi löytää vaikka mitä. Tässä minä näin sydämen ja heti alkoi hymyilyttää.


Usein maisemat saattavat vaihtua monta kertaa yhden päivän aikana, eikä ahma onneksi aina kulje niissä vaikeakulkuisissa ryteiköissä. Monesti maiseman vaihtuessa piti ihan pysähtyä ja katsoa edessä aukeavaa maisemaa -ja hymyillä. Usein tälläiset siniset hetket olivat kaikkein kauneimpia.


Tämä kuva tuo mieleen ääriolosuhteet. Auton lämpömittari näytti tuolloin muistaakseni -33 astetta, mutta päivä sujui ihan hyvin, kun vaan muisti pysyä liikkeessä ja kääntyä ajoissa takaisin autolle päin. Maastotöissä siis pääsee myös testaamaan itseään ja sitä, kuinka pärjää vähän haastavammissakin olosuhteissa.


Mieleen ovat tietenkin jääneet myös pannoitukset. Vaikka pannoitushetkellä kovasti jännittää ja asiat yritetään hoitaa melko nopeaa tahtia, ehtii hymykin nousta huulille viimeistään siinä vaiheessa, kun ahmalainen nousee jaloilleen herättyään nukutuksesta ja suuntaa kohti uusia seikkailuja. Yleensä siinä vaiheessa toivotan ahmalle hyvää matkaa!


Yksi maastopäivien ilon aihe on ollut koirani Johka, jonka otin viime syksynä ensimmäistä kertaa mukaan maastoon. Vihdoinkin seuraa! On myös ollut ilo seurata koiran kasvamista ja kehittymistä hakutyöskentelyssä. Ja kyllähän se naurattaa, kun koira päättääkin joinakin päivinä hullutella, ja lähteekin kiikuttamaan löytämäänsä aarretta poispäin mammasta sen sijaan, että toisi tutkimusaineiston minulle (kuten ylläolevassa kuvassa).


Maastotöiden ansiosta olen myös päässyt käymään paikoissa, joissa en ole ennen käynyt (kuva Talaskankaalta). Olen nyt monta kokemusta, aistimusta ja ajatusta rikkaampi!

Jatkossa minulta sitten alkaa tulla tylsiä postauksia kässärin kirjoittamisen vaikeudesta ;) Palataan!

Anni

perjantai 18. marraskuuta 2011

Pätevää

Tämän viikon olen tuntenut itseni erittäin päteväksi. Minua pyydettiin arvioimaan artikkelia ensimmäistä kertaa. Aihepiirinä oli erään kahlaajalajin populaatiorakenne, hyvin tuttua asiaa siis, joten otin arviointityön mielelläni vastaan. Sain pari minuuttia sitten lähetettyä valmiin arvioinnin lehteen. Lehden toimitus käyttää sitten minun, ja jonkun toisen (yleensä arvioijia on kaksi) arviointeja hyväkseen päättäessään mitä artikkelille tapahtuu - julkaistaanko vai hylätäänkö se.

Oli todella mukava huomata että ymmärsin mitä artikkelissa oli tehty, ja osasin tehdä korjausehdotuksia jos joku oli mennyt väärin. Yhden isomman virheen löysinkin, ja monta pientä. Artikkelia kirjoittaessaan täytyy olla täsmällinen, mutta silti virheitä jää, vaikka olisi kuinka kokenut kirjoittaja (kuten arvioimassani artikkelissa). Onneksi siis kaikki jutut luetutetaan muilla ennen hyväksymistä. Uskon että kommenteistani on hyötyä. Ainakin itse koin arviointiprosessin erittäin hyödylliseksi omalta kannaltani.

Nyt pitää juosta vielä tunteroiseksi eläinmuseolle kertaamaan oppilaiden kanssa Suomen lajistoa ennen ensi tiistaina olevaa tenttiä. Kiireinen viikko on ollut.

Rauhallista viikonloppua, ja toivotaan että sitä lunta nyt tulisi enemmän!

Nelli

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Petovahingot

Moi!

Koska minulla ei ole tällä kertaa mitään uutta kerrottavaa tutkimushommista, ajattelin pohdiskella aihetta vähän asian vierestä. Eräs tutkimukseni taustalla olevista kysymyksistähän on, voisiko ahmojen esiintymisen painopistettä siirtää etelämmäksi, koska poronhoitoalueella ahman aiheuttamia porovahinkoja ei aina katsota hyvällä. Ahma on viime vuosina aiheuttanut hyvin vähän vahinkoa ihmisille tai kotieläimille poronhoitoalueen ulkopuolella, mutta vähän aikaa sitten juuri täällä Sotkamossa tuli ilmi tapaus, jossa epäiltiin ahman tappaneen viisi lammasta. Ajattelinkin aiheen ajankohtaisuuden vuoksi kirjoittaa tällä kertaa petovahingoista.

Suomessa kotieläinvahinkoja aiheuttaviin petoihin lasketaan karhu, susi, ilves ja ahma. Lisäksi on syytä huomioida myös kettu, koira ja korppi (!), jotka pystyvät tappamaan esimerkiksi vastasyntyneitä karitsoita. Seuraavat tiedot on poimittu mm. Petovahinko-oppaasta ja tilastot vuosilta 2003-2008 (kuvat: www.yle.fi).


Ahma aiheuttaa suurimman osan (51 %) Suomen porovahingoista. Ahman aiheuttamat vahingot ovat keskittyneet maantieteellisesti voimakkaimmin, sillä suurin osa vahingoista tapahtuu Enontekiön ja Inarin alueilla. Poronvasojen kohdalla ahma on sen sijaan syyllinen vain 11 % tapauksista. Kotieläinvahingoista (eli muut kuin porovahingot) ahmalle kirjattiin vain 1 % vahingoista. Porovahingot ajoittuvat pääasiassa talvi- ja kevätkuukausille, jolloin ahmankin ravinnontarve on usein lisääntymisen takia suurimmillaan. Saalistaessaan ahma hyppää saaliin selkään ja puree tyypillisesti eläintä säkään, selkään ja niskaan ja irroittaa usein pään tai muita ruhonosia.


Karhun osuus porovahingoista on 19 % (aikuiset porot) ja 21 % (vasat). Karhun osalta vahingot ovat jakautuneet melko tasaisesti koko poronhoitoalueelle. Karhun kotieläinvahingot koostuvat mehiläis-, tuorerehu- ja lammasvahingoista. Porovahingot ajoittuvat pääasiassa kevääseen, alkukesään ja syksyyn. Vasat karhu syö niin täydellisesti, että jäljelle jää usein vain muutama luu, jolloin jäänteet jäävät usein löytymättä ja vahinko tilastoimatta. Karhu tappaa saaliinsa joko puremalla niskan, hartian tai selän alueelta tai katkaisemalla eläimen selkärangan tassunlyönnillä. Karhu syö saaliinsa usein melko tarkkaan ja osaa myös nylkeä sen niin taidokkaasti, että tekosista epäillään joskus ihmistä. Karhu yleensä peittelee saaliinsa huolellisesti tai raahaa sen puroon tai vesikuoppaan.


Suden aiheuttamat porovahingot (19 % kuolleista aikuisista poroista ja 15 % vasoista) ovat keskittyneet erityisesti Hallaan ja Kallioluomaan. Suurin osa susien aiheuttamista kotieläinvahingoista on koiravahinkoja. Sudet ovat viime vuosina tappaneet 20-40 koiraa vuosittain, joista suurin osa metsästystilanteissa. Pihoilta koiria tappavat sudet ovat yleensä yksinäisiä susia, metsästystilanteissa koiran kuoleman taustalla on yleensä lauma. Koirien lisäksi sudet ovat tappaneet lampaita, nautoja ja vuohia. Susi pyrkii saalistaessaan ensin pysäyttämään tai kaatamaan saaliinsa, jonka jälkeen se voi käydä kiinni kurkkuun. Tarttumisjälkiä näkyy yleensä myös saaliin takajalkojen kintereissä.



Petojen tappamista aikuisista poroista 11 % menee ilveksen kontolle, vasoista 7 %. Ilvesvahinkojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa johtuen ilvespopulaation kasvusta. Suhteellisesti eniten ilvesvahinkoja on korvattu Kainuun ja Kuusamon alueilla. Ilveksen aiheuttamat kotieläinvahingot ovat pääsääntöisesti lammasvahinkoja. Ilves tappaa saaliinsa yleensä puremalle sitä kurkkuun. Kulmahammasvälin perusteella voi erottaa suden tappaman raadon ilveksen tappamasta.

Ahmojen perässä kulkiessani olen itsekin saanut huomata, että haaskojen kuolinsyyn määrittäminen ei todellakaan ole helppoa. Usein eläin on jo syöty niin perusteellisesti, ettei esim. puremakohtia tai kulmahampaiden jälkiä voi löytää. Ahma monesti vierailee haaskoilla vasta, kun varsinainen saalistaja on jo poistunut paikalta. Päällimmäiseksi paikalle jää ahman jäljet, jolloin eläin monesti määritetään ahman saalistamaksi. Eläimiä myös kuolee paljon luonnollisista syistä.

Tällä hetkellä poromiehillä kuluu paljon aikaa raatojen etsintään. Toisaalta keskustellaan siitä, kuinka luotettavasti saalistaja pystytään määrittämään ilman asiantuntija-apua (tai edes asiantuntijan ollessa paikalla). Kuolinsyytä ei mielellään laiteta luokkaan määrittämätön, vaikka todellisia perusteluja ei aina osata antaa sillä kertaa valitulle kuolinsyylle. Petokorvausjärjestelmää ei siis missään nimessä voi pitää täysin ongelmattomana, mutta mikä olisi parempi ratkaisu? Ruotsin reviiripohjainen petokorvausmalli, jossa poronomistajille maksetaan korvauksia, mikäli heidän paliskuntansa alueella pesii ahma?

No, joka tapauksessa myös tilastoja tarkastelemalla huomaa, että ahman ihmisille aiheuttamat ongelmat keskittyvät lähes yksinomaan poronhoitoalueelle, eikä ahma juurikaan aiheuta ihmisille haittaa poronhoitoalueen eteläpuolella. Tulisiko uusia siirtoistutuksia suorittaa, jotta kannan painopiste siirtyisi etelämmäksi? Siirtoistutuksien avulla toki saataisiin tehostettua eläinten leviämistä etelään, mutta kuinkas sitten ahmakannat saataisiin pidettyä pieninä poronhoitoalueella? Vai pitäisikö vain hyväksyä se biologinen tosiasia, että pedot saalistavat luonnossa vapaana kulkevia sorkkaeläimiä?

Anni

perjantai 4. marraskuuta 2011

Journal Club #3 - Matka luonnontieteiden alkulähteelle

Ihan aluksi on pakko kommentoida lehdistön sensaatiohakuisuutta. Kun tänä aamuna katsoin uutisotsikot, Suomen lehdistön otsikot eräästä fossiililöydöstä toitottivat tutkijoiden löytäneen "sapelihammasoravan" fossiilin. Eräässä lehdessä oli kuvituksena käytetty raflaavasti Ice Age -animaation fiktiivistä sapelihammasoravaa. Kyseisestä jutusta saa sen käsityksen, että kyseessä on oravan fossiili. Valtakunnan päälehden jutussa on mediaseksikkäästä otsikosta huolimatta näköjään kuitenkin ymmärretty, että otus ei ole orava. Jos ette pääse lukemaan alkuperäistä juttua Naturesta, lukekaa sentään BBC:n fiksu uutinen aiheesta täältä. Nyt kyllä hävettää suomalainen uutisoinnin taso.

Kokeeni etenevät tuskaisen hitaasti. Niistä ei ole hirveästi raportoitavaa, enkä sen takia tänä syksynä osallistu Kaamos-symposioonkaan. Siis ainakaan puheen tai posterin merkeissä. Tänään blogissa on taas vuorossa Journal Club, jossa kurkistetaan tieteen historiaan pilke silmäkulmassa! En malttanut tiivistää juttua mitenkään, joten tämä kannattaa lueskella ajan kanssa.

Royal Society on avannut vanhat lehtiarkistonsa yleisölle. Kaikki yli 70 vuotta vanhat tieteelliset julkaisut ovat nyt verkossa vapaasti saatavilla. Kävin vilkaisemassa arkistoa osoitteessa http://royalsocietypublishing.org/journals. Käynnistä tuli pikamatka tieteen historiaan, jollaisia täytynee tehdä huvin ja urheilun vuoksi vastaisuudessa useampia! Lukiessani näitä aikanaan uutisoimisen arvoisia juttuja, aloin todella arvostaa sitä, että nämä havainnot ja kokeet on jo tehty ja minä saan tieteentekijänä pitää itsestäänselvyytenä esimerkiksi sitä, että hämähäkin voi nielaista ilman kuolemanvaaraa. Tässäpä teillekin parhaita paloja vuosisatojen takaa!

Philosophical Transactios of the Royal Society of London B -lehden (nykyinen Philosophical Transactions B eli biologia käsittelevä julkaisu) ensimmäisestä numerosta vuodelta 1887 löytyi mm. seuraavia aihepiirejä:

Elektrofysiologia:

The electromotive properties of the electricval organ of Torpedo marmorata (marmorisähkörauskun sähköelimen elektromotiiviset ominaisuudet), kirjoittanut Francis Gotch, 50 sivua

On the action of the excised mammalian heart (irtonaisen nisäkässydämen toiminnasta), kirj. Augustus D. Waller ja E. Waymouth Reid, 41 sivua

Neurotiede:

A minute analysis (Exoerimental) of the various movements produced by stimulating in the monkey different regions of the cortical centre for the upper limb, as defined by Professor Ferrier (pieni kokeellinen analyysi erilaisista liikeistä, jotka aikaansaadaan stimuloimalla apinassa eri alueita aivokuoren yläraajakeskuksessa, jonka määritteli professori Ferrier), kirj. Charles E. Beevor ja Victor Horsley, 14 sivua

Embryologia:

The embryology of Monotremata and Marsupialia. Part I (nokka- ja pussieläinten alkiokehitysoppi), kirj. W. H. Caldwell, 23 sivua

Anatomia:

Remarks on the cloaka and on the copulatory organs of the Amniota (huomioita vesikalvollisten kloaakista ja lisääntymiselimistä), kirj. Hans Gadow, 32 sivua. Artikkeli sisältää upean yksityiskohtaisia piirroskuvia matelijoiden ja lintujen lisääntymiselimistä.

Pikaisella katsauksella voin todeta, että 1800-luvulla ei pihistelty artikkelien sivumäärässä, ja raportit olivat kuvailevia, ehkä jopa jaarittelevia nykyisiin verrattuna. Tiede sinänsä on ollut hyvin edistynyttä.

Vielä vanhempiin lehtiin mentäessä löytyy koko Philosophical Transactions -sarjan ihkaensimmäinen vuosikerta 1665-1666, jossa nykytiedon valossa käsitellään kaikkien luonnontieteiden lisäksi myös monenlaista humpuukia. Kaikkien kirjoittajien nimetkään eivät ole tiedossa. Poimintoja ensimmäisen vuoden aiheista:

Kirja-arvostelut:

An account of micrographia, or the physiological descriptions of minute bodies, made by magnifying glasses (selonteko Mikrografiasta, eli pienten kohteiden fysiologisesta kuvauksesta, joka on suoritettu suurentavilla laseilla), kirjoittaja tuntematon, 6 sivua. Esittele Robert Hooken mikroskopia-aiheisen kirjan Micrographia. Ote tekstistä: ”Here our Author maketh it not improbable, but that, by thefe helps the fubtilty of the compofition of Bodies, the ftructure of their parts, the various texture of their matter, the inftruments and manner of their inward motions, and all the other appearances of things, may be more fully discovered; whence may emerge many admirable advantages towards the enlargement of the Active and Mechanick part of knowledge, because we may perhaps be enabled to difcern the fecret workings of Nature, almoft in the fame mammer, as we do thofe that are the productions of Art, and are managed by Wheels, and Engines, and Springs, that were devifed by Humane wit.” Hyvin jaarittelevaa tekstiä, jos sitä vertaa nykyjulkaisujen kieleen! Lopuksi ennustetaan hyvin kaukaista tulevaa: “Laftly, this Author defpairs not that there may be found many Mechanical Inventions, to improve our Senfes of Hearing, Smelling, Tafting, Touching, as well as we have improved that of Seeing by Optick Glaffes.”

An experimental history of cold (kylmän kokeellinen historia), kirj. tuntematon. Arvostelu Robert Boylen kirjasta New experiments and observations upon cold. Kirjan kerrotaan sisältävän mm. kokeita veden ja vesiliuosten laajenemisesta niden jäätyessä.

Silkkitoukkien hoito:

An extract of a letter containing some observations, made in the ordering of Silk-Worms, communicated by That Known Vertuoso, Mr. Dudley Palmer, from the Ingenious Mr. Edward Digges (Ote kirjeestä joka sisältää joitakin huomioita silkki-matojen järjestämisestä, kertonut Se Tunnettu Virtuooso, Hra. Dudley Palmer, saatu Nerokkaalta Hra. Edward Diggesiltä), kirj. Herrat Palmer ja Digges, noin sivun pituinen. HErrat kertovat yrityksestään tuottaa silkkiä Virginiassa. Silkkiperhosen toukkien kaikinpuolinen hyvinvointi on ollut herroille ensiarvoisen tärkeää. Jopa mahdolliset hajuärsytykset on otettu huomioon: “I never obferved, that the fmell of Tobacco, or fmels that are rank, did any waies annoy the worm.”

Tähtitiede:

An account of some observations, lately made in Spain, by His Excellency the Earl of Sandwich (selonteko huomioista, jotka viimeaikoina on Espanjassa tehnyt Hänen Ylhäisyytensä Sandwichin Jaarli), kirj. Sandwichin Jaarli, 1 sivu. Hänen ylhäisyytensä kuvaa, kuinka valtioneuvotteluiden ohessa on ehtinyt tehdä myös astronomisia ja fysiologisia kokeita, ja etenkin huomioinut kesäkuista auringonpimennystä.

The figure of the stars in the constellation of Cygnus; Together with the new star in it, discover’d some years since, and very lately seen by, M. Hevelius again (Tähtien kuvio Joutsenen tähdistössä, kera siellä olevan uuden tähden, jonka löysi muutamia vuosia takaperin, ja ihan vastikään näki taas, M. Hevelius), kirj. M. Hevelius, yksi sivu. M. Hevelius on lähettänyt piirroksen Joutsenen tähdistöstä, jonka ”rintaan” on ilmestynyt uusi tähti.

An account of four Suns, which very lately appeard in France, and of two Raine-Bows, unusually posited, seen in the same kingdom, somewhat longer agoe (Selonteko neljästä auringosta, jotka ihan vastikään näyttäytyivät Ranskassa, ja kahdesta epätavallisessa asennossa olevasta sateenkaaresta, jotka nähtiin samaisessa valtakunnassa jokseenkin pitempi aika sitten), kirj. tuntematon, neljä sivua. Artikkeli kuvailee epätavallisia valoilmiöitä Ranskan taivaalla.

Optiikka / Mikroskopia:

Of Monsieur Hevelius’s promise of imparting to the world his invention of making optick glasses; And of the hopes given by Monsieur Hugens of Zulichem, to perform something of the like nature; As also of the expectations, conceived of some ingenious persons in England, to improve telescopes (Monsieur Heveliuksen lupauksesta saattaa maailmalle hänen keksintönsä optisten lasien tekemisestä; ja Zulichemin Monsieur Hugensin toiveista tehdä jotain samanluonteista; ja odotuksista, jotka aikaansaivat eräät nerokkaat henkilöt Englannissa, teleskooppien parantamiseksi), kirj. Monsieur Hevelius ja Monsieur Hugens, 1,5 sivua . Artikkeli kertoo optiikan viimeaikaisista kehitysaskelista 1660-luvulla.

Epämuodostumat:

An account of a very odd monstrous calf (kuvaus hyvin kummallisesta hirviömäisestä vasikasta), kirj. Robert Boyle, puoli sivua. Kirjoittaja kuvailee, kuinka Hampshiren Limmingtonissa teurastaja oli löytänyt lehmän sisältä epämuodostuneen sikiön, joka vaikutti olevan osaksi kiveä.

An observation imparted to the Noble Mr. Boyle, by Mr. David Thomas, touching some particulars further considerable in the Monster mentioned in the first papers of these Philosophical Transactions (Huomio, jonka on välittänyt ylhäiselle Hra. Boylelle Hra. David Thomas, koskien joitakin huomionarvoisia yksityiskohtia Hirviössä, joka mainitaan näiden Filosofisten Transaktioiden ensimmäisissä papereissa), kirj. David Thomas, noin puoli sivua.

Some observations of odde constitutions of bodies (Huomioita kehojen oudoista rakenteista), kirj. tuntematon, 1 sivu. Kirjoitus esittelee kummallisia potilastapauksia Hollannista.

Observables upon a monstrous head (Huomioita hirviömäisestä päästä), kirj. tuntematon, 1,5 sivua ja sivun kokoinen piirroskuva. Artikkeli kuvailee epämuodostuneen orivarsan pään. Varsan muu ruumis vaikutti kirjoittajan mukaan normaalilta ”ilman mitään näkyvää hirvittävyyttä”.

Merenkäynti:

A narrative concerning the success of pendulum-watches at sea for the longitudes (kertomus koskien heiluri-kellojen menestystä merellä pituuspiirien määrityksessä), kirjoittaja tuntematon, kaksi sivua.

An extract of a letter, written from Holland, about preserving of ships from being worm-eaten (Ote Hollannissa kirjoitetusta kirjeestä, joka käsittelee laivojen suojelua madonsyömäksi joutumiselta), kirj. tuntematon, puolitoista sivua.

Mainokset:

”The Reader is hereby advertifes, that by reafon of the prefent Contagion in London, which may unhappily caufe an interruption afwel of Correspondencies, as of Publick Meetings, the printing of thefe Philosophical Tranfactions may poffibly for a while be intermitted; though endeavors fhall be ufed to continue them, if it may be.” Lontoossa levisi rutto vuonna 1665, ja tartuntavaaran vuoksi tiedetapaamiset ja julkaisutoiminta pistettiin väliaikaisesti jäihin. Lehdessä mainostettiin asiaa, jotta lukijat eivät suotta hermostuisi.

Seismologia:

A relation concerning the late earthquake neer Oxford; Together with some observations of the sealed weatherglass, and the barometer both upon that phenomenon, and in general (Kertomus koskien vastikään tapahtunutta maanjäristystä lähellä Oxfordia, yhdessä sinetöidystä säälasista ja ilmapuntarista tehtyjen huomioden kanssa, koskien tätä ilmiötä ja yleisesti), kirj. tuntematon, 5,5 sivua. Kirjoittaja esittelee hienon lämpömittarinsa ja ilmapuntarinsa.

Entomologia/Arachnologia:

Extract of a letter, lately written by Mr. Nathaniel Fairfax to the publisher, containing observations about some insects, and their innoxiousness, &c (Ote kirjeestä, jonka vastikään kirjoitti Hra. Nathaniel Fairfax julkaisijalle, sisältäen huomioita muutamista hyönteisistä ja heidän vaarattomuudestaan, jne.), kirj. Nathaniel Fairfax, puolitoista sivua. Kirjoittaja todistaa, että kaikki myrkyllisinä pidetyt hyönteiset (tähän aikaan ilmeisesti hämähäkitkin luettiin hyönteisiksi) eivät ole ihmiselle vaarallisia nieltyinä. Lisäksi kerrotaan, että joistakin hämähäkeistä lähtee veteen puristettuna sinistä väriä. Ote tekstistä: ”…that Creatures, reputed Venomous, are indeed no Poyfons, when fwallow’d, though they may prove fo when put into Wounds: He, for confirmation thereof, alledges Examples of feveral Perfons well known to him (himfelf alfo having been an Eye-witnefs to fome fuch Experiments) who have frequently fwallow’d Spiders, even of the rankeft kind, without any more harm than happens to Hens, Robin-red-breasts, and other Birds, who make Spiders their daily Commons.”

Some observations of swarms of strange insects, and the mischief done by them (Huomioita oudoista hyönteisistä ja niiden tekemistä tihutöistä), kirj. tuntematon, 1,5 sivua. Kuvaus kulkusirkkaparvista.

Hammaslääketiede:

A relation of an uncommon accident in two aged persons (tarina epätavallisesta sattumuksesta kahdessa iäkkäässä henkilössä), kirj. Mr. Colepresse, n. yksi sivu. Hra. Colepresse kertoo, kuinka 81-vuotiaalle miehelle ja noin 75-vuotiaalle naiselle oli vanhoilla päivillään kasvanut uusia hampaita.

Eläintiede:

An extract of a letter not long since written from Rome, rectifying the relation of salamanders living in fire (ote vähän aikaa sitten Roomassa kirjoitetusta kirjeestä, joka oikaisee tarinaa tulessa elävistä salamantereista), kirj. tuntematon, puoli sivua. Tarina on suorastaan uskomaton ja tänä päivänä tuntuu hassulta, että se on edes julkaistu. Tässä se kokonaisuudessaan: This came from that Expert Anatomift M. Steno, to Dr. Croon-Videl. That a Knight called Corvini, had affured him, that, havin caft a Salamander, brought him out of the Indies, into the Fire, the Animal thereupon fwell’d prefently, and then vomited ftore of thick flimy matter, which did put out the neighbouring Coals, to which the Salamander retired immediately, putting them out again in the fame manner, as foon as they re-kindled, and by this means faving himfelf from the force of the Fire, for the fpace of two hours; the Gentleman above-mentioned being then unwilling to hazard the Creature any further: That afterwards it lived nine Months: That he had kept it eleven Months without any other food, but what it took by licking the Earth, on which it moved, and on which it had been brought out of the Indies; which at firft was covered with a thick moifture, but being dried afterwards, the Urin of the Animal fervid to moiften the fame. After the eleven Months, the Owner having a mind to try, how the Animal would do upon Italian Earth, it died three days after it had changed the Earth.”

A relation of a kind of worms, that eat out stomes (tarina eräänlaisista madoista, jotka syövät kiveä), kirj. tuntematon, kaksi sivua. Kirjoittaja kuvailee kymmensilmäisen, kovasti vesiperhosen toukkaa muistuttavan eläimen, joka asuu pikkukivistä ja ”vihertävistä munista” rakennetussa putkessa, josta se ryömii ulos syömään kiveä. Artikkelista jää sellainen mielikuva, että kirjoittaja on nähnyt hiekkakiveä, jossa on fossiloituneena merenpohjan eläimiä ja niiden tekemiä onkaloita, ja olettanut niiden olevan vastikään syötyjä reikiä.

A way of preserving birds taken out of the egge, and other small featus’s; communicated by Mr. Boyle (Menetelmä säilöä munasta ulos otettuja lintuja ja muita pieniä sikiöitä Hra. Boylen kertomana), kirja. Mr. Boyle, 2 sivua. Hra. Boyle kertoo, kuinka pirtuun säilötyt kananalkiot säilyvät hyvin myöhempää tarkastelua varten.

Some observations of vipers (Huomioita kyykäärmeistä), kirj. Francesco Redi, 2,5 sivua. Hra. Redi selvitti mm., että kyyn myrkky ei ole hampaissa, hännässä eikä sappirakossa, vaan hampaiden kautta tyhjentyvissä myrkkypusseissa.

An observation touching the bodies of snakes and vipers (Huomio koskien käärmeiden ja kyiden ruumiita), kirjoittaja tuntematon. Teksti kokonaisuudessaan: ”Several have taken notice, that there is a difference between the brooding of Snakes and Vipers, thofe laying their Eggs in Dung-hills, by whofe warmth they are hatched; but thefe (Vipers) brooding their Eggs within their Bellies, and bringing forth live Vipers. To which may be added, That fome affirm to have seen Snakes lye upon their Eggs, as Hens fit upon theirs.”Luonnontarkkailua parhaimmillaan!

Of a way of killing ratle-snakes (Tavasta tappaa kalkaro-kärmeksiä), kirj. tuntematon, puoli sivua. Artikkeli kertoo kapteeni Silas Taylorin kertoman Virginialaisen tavan tappaa kalkkarokäärmeitä käyttäen aseena erään kasvin lehtiä kepin päässä.

Geologia:

A description of a Swedish stone, which affords Sulphur, Vitriol, Allum, and Minium (kuvaus Ruotsalaisesta kivestä, josta saadaan rikkiä, vitriolia, alunaa(?) ja miniumia), kirj. tuntematon, puolitoista sivua.

Eläinfysiologia:

The method observed in transfusing the bloud out of one animal into another (Metodi jota käytettiin siirrettäessä verta yhdestä eläimestä toiseen), kirj. tuntematon, 5 sivua. Artikkeli kuvaa nykypäivän fysiologin silmin hyvin kummallisen kokeen, jossa kahden koiran verenkierrot yhdistetään käyttäen sulkia(!?) sekä neuloina että keinotekoisina suonina. Kokeessa ”verenluovuttajakoiralle” käy köpelösti, kun se valutetaan tyhjiin ja sen veri juoksee vastaanottajakoiraan. Tällaisia kokeita tehtiin vuonna 1666.

Kivettymien:

Observables touching petrification (kivettymistä koskevia huomioita), kirj. tuntematon, kaksi sivua. Kirjoittaja kuvailee, kuinka kirurgi on poistanut naisen kohdusta sinne muodostuneen kiven.

Anatomia:

Some considerations concerning the parenchymous parts of the body (Huomioita ruumiin parenkymaalisista osista), kirj. tuntematon, 4 sivua. Kirjottaja kertoilee parenkyymisolukon tutkimuksestaan, ja kuinka se ei aina mene ihan putkeen: ”…I was both confounded and tired. For I faw (and fo muft any, that will attempt this work) in my endeavouring to preferve on Veffel of a traceable magnitude, I fpoiled an infinite number of others lefs difcernable, which were as truly Veffels…”

Some anatomical observations of milk found in veins, instead of blood, and of grass, found in the wind-pipes of some animals (Anatomisia huomioita maidosta suonissa veren sijaan, ja ruohosta joidenkin eläinten hengitystiehyissä), kirj. tuntematon, 1 sivu.

Observables in the body of the Earl of Balcarres (Huomioita Balcarresin jaarlin ruumiista), kirj. tuntematon, 1 sivu. Jaarlin ruumiinavauspöytäkirja.

Filosofia:

Monsieur Auzout’s speculations of the changes, likely to be discovered in the Earth and Moon, by theit respective inhabitants (Mösjöö Auzoutin spekulaatioita muutoksista, joita maan ja kuun asukkaat todennäköisesti huomaavat), kirj. Monsieur Auzout, 3,5 sivua. Filosofi Auzout pohtii, miltä maan pinta käuttää kuu-ukkojen mielestä vuodenaikojen vaihtuessa.

Paleobotanismi:

Of a place in England, where, without petrifying water, wood is turned into stone (Kertomus paikasta Englannissa, jossa, ilman kivettävää vettä, puu muuttuu kiveksi), kirj. tuntematon, 1 sivu. 1600-luvun tiedemiehet painivat fossiloitumisilmiön parissa.

1660-luvulla tiedelehteen on kelvannut moni asia, joka nykyisin lähinnä naurattaa, ja useat jutut ovat maalaisjärjellä ajateltuna silkkaa valhetta, kuulopuheista ylöskirjattuja. Tieteelliseksi raportiksi on kelvannut sähkemittainen lyhyt selonteko. Moni nykyisin tuttu asia on vielä hukassa ja keksimättä, mutta kovaa vauhtia nämä miehet ovat menossa oikeaan suuntaan!

Seuraavaan kertaan!