Täydellisen maastoreissun kuvia ja uuden aineiston analysointia

 Heipähei!

 

Syksyn toivotukset tulevat tällä kertaa kuumeiselta kotoa, nyt löytyy hyvin aikaa kirjoittaa blogiin ja selailla kuvia viimeiseltä kesän reissulta. 

Onpa ollut hauska fiilis, kun vihdoin on kaikki väikkärin maastohommat nyt pulkassa, ja ne vielä tuli tehtyä kunnolla, jee! Mulla oli tosi kiva kesä, enkä edes huomannut, että kesän kelit olisivat olleet keskimääräistä kehnommat. Taisi paistaa aurinko oikeaan aikaan oikeissa paikoissa ja toisaalta kuudentoista asteen keli on just sopiva ulkona olemiseen. Kenttätöitä mulla oli reilut neljä viikkoa jaettuna useaan eri ajankohtaan. Mutta koska viime kesänä kiehahti yli, niin tänä kesänä olin päättänyt, että reissujen jälkeen pitää ottaa rennosti ja höllentää töiden kanssa – se on myös ainoa aika kun voi tehdä muita kesähommia. Aikaisempina kesinä tasottavat hölläilyt ei olisi edes mahtuneet aikatauluihin, mutta nyt oli just sopivasti suunniteltu ohjelma.

 

Toimistoonkin oli kiva palata tuollaisen kesän jälkeen. Sainhan vasta aivan kesää ennen aineistoni edelliseltä kesältä valmiiksi, pyöritin sillä muutaman testin kesän aikana, ja nyt tässä kolmen viikon aikana olen päässyt pyörittelemään sitä paljon lisää. Kesällä 2014 keräsimme aineistot kahteen julkaisuun, ja nyt päätin aloittaa aineistosta, jossa seurataan hiilivarastojen ajallista muutosta kolmella eri laidunpaineen alalla kahdessa paikassa Pohjois-Norjassa.  Toisessa paikassa lisäksi mitattiin prosesseja, mitkä hiilivarastoihin voisivat vaikuttaa: ekosysteemihengitystä, yhteyttämistehoa, mikrobien hengitystä sekä mikrobien ulkopuolisten entsyymien aktiivisuutta. 

Tuloksissa on ollut jännää se, että toinen alueista sijaitsee suhteellisen jyrkällä tunturirinteellä ja laidunkiertoaita, jonka suhteen laidunkoealamme ovat kohtisuorassa, kulkee suoraan ylöspäin. Näin ollen eri laidunkäsittelyjen toistot eroavat toisistaan korkeudessa, vaikkakin korkeuseroa on vain vajaat 150 m. Alustavasti näyttää siltä, että korkeus vaikuttaa sekä hiilen määrään aloilla että ekosysteemiprosesseihin. Sen lisäksi korkeus vaikuttaa eri tavoin eri laidunnuspaineiden alueella. Jos korkeuden ja laidunnuksen yhteisvaikutus olisi jollain tapaa looginen tai selitettävissä, löytö olisi verrattain uusi. 

Mutta kuitenkin vielä tällä hetkellä, tulokset ovat erittäin epäjohdonmukaisia keskenään. Jos tietyllä laidunpaineella mikrobien hengitys kasvaa korkeuden myötä, samalla alueella taas mikrobien ulkopuolisten entsyymien aktiivisuus laskee korkeuden myötä, maakerros on paksuuntunut vähemmän korkeuden myötä, ja kasvien peittävyys on muuttunut, muttei eroa korkeudesta riippuen. Edellisestä lauseesta ei siis ollut tarkoituskaan saada loogisesti selvää:). 

Aineisto, jonka analyysien tuloksia mulla on toista tai kolmatta sataa word-sivua (tämäkin on tyypillistä!) ei vain ole selkeentynyt mulle vielä. Myöskään monimuuttuja-analyysit ei ole näin alussa vielä auttaneet, sillä alustava NMDS-analyysi ei nosta korkeutta selittäväksi tekijäksi kasviyhteisön peittävyydessä. Tätä varmaan täytyy pureskella yhdessä kanssakirjoittajien kanssa ja vaikka pohtia myös sitä, että voiko se myös olla sattumaa tai mittausvirheitä, että korkeuden mukaan löytyy eroja.  

Ekologisessa tutkimuksessa tällainen vaihe on varmaan todella tyypillinen: aineisto yllättää, eikä vastaakaan niitä oletuksia, mitä sille oli asettanut. Lisäksi sitä pitäisi yrittää ymmärtää, jotta voisi miettiä, mitä analyysejä pitäisi vielä suorittaa, jotta ne kuvaisivat huomattua muutosta selkeimmin. Mullakin on siis varmaan odotettavissa vielä uudet sata tai kaksisataa sivua tuloksia, ja sitten toivon, että jossain vaiheessa välähtäisi. Sitä odotellessa…

GPS - tämän kesän korvaamaton kaveri

Lupasin otsikossa laittaa kuvia meidän viimeiseltä kenttäreissulta. Haluankin jakaa ne tänne, koska meillä oli lähes täydellinen reissu. Mun hyvä ystävä, Tuija, oli mukana ja viikon aikana jokainen päivä oli hellepäivä. Etäisyydet koealoille oli jälleen pitkiä, ja koska suuntana oli juuri tiestä kaukaisimmat kohteet, yövyttiin Ouhujoen autiotuvalla keskellä Lemmenjoen erämaata.  

Puiden laskemista Lemmenjoella (ainoa kuvatodiste töistä tässä)

Helle myös hidasti kulkemista ja tekemistä, mutta onneksi ei ollut tarvetta kiirehtiä kun valoisaakin riitti, eikä paleltanut tai hyttyset kiusanneet. Paluumatkalla kerroin, että viikko oli tosi leppoisa, Tuija ei ollut valinnut ihan samaa sanaa, olihan pisin päivä maastossa kuitenkin venähtänyt kolmeentoista tuntiin, ja töiden päälle käveltiin päivässä keskimäärin 15 kilsaa, joskus rinkat selässä, parhaimmillaan mukana kolme rinkkaa ja kaksi jätesäkkiä. Saatiin myös sopivasti selviytymisfiiliksiä, kun viimeiselle päivälle suunniteltuun mönkijähakuun ei saatukaan maastoliikennelupaa, kaira naksahti viimeisillä ruuduilla poikki ja samoiten naksahti mun selkä mutkalle aiheuttaen vähän huolia. Mutta hyvin kaikki lopulta päättyi. 

Jos maastotyöt olisivat aina tälläisiä seikkailuja, niin johan kelpaisi! Kiitos Tuijalle kuvista ja seurasta<3

Terkuin, 

-henni

 

Selässä maakaira ja ovenkarmeista askarreltu peittävyysruudukko

Muorgam-viipustuntureiden helpot maastot houkutteli kiertoreittiin niiden päältä 

Ouhujoen kämppä - suositellaan:)

Vettä kului ihan hurjana. 4 tunnin työpaussille varattiin 2 litraa / naama.

Viimeisen päivän kuljetusnäytteitä: 1.rinkka & rinkka-väärinpäin -kombo

2. Rinkka & rinkka oikeinpäin

3. Rinkka ja kaksi jätesäkkiä.