Heeelou lukijat,
Terveisiä tiedemaailmassa leijailevalta. Tällä viikolla
meidän artikkeli, se mitä olen kirjoittanut viimeisen vuoden, hyväksyttiin Global
Change Biology -lehteen. Se on tosi hyvä lehti meidän alalla. Kun lehtien laatua mitataan niissä olleiden artikkelien siteerauksilla, tämän lehden vaikuttavuuskerroin (=impact factor) on 8. Erityisesti biodiversiteettitutkimuksessa artikkelia lehdessä pidetään tosi kovana juttuna, mutta lehti on julkaissut yhtälailla paljon hiilen kiertoon liittyviä artikkeleja. Oon ollu aivan mielissäni ensimmäisestä julkaisusta. Tiedemotivaatio nousi aika harppauksella, mikä on ollut tosi tervetullutta viimeisen puolen vuoden jälkeen. Pitäisi varmaan kolauttaa pää johonkin oven
karmiin ja muistaa että oikeastaan paljon on kyse myös onnesta ja kaikesta muusta panoksesta mitä työn takana on.
Tässä takana oli 19 vuotta kerätty aineisto, tarinaksi tulkittavat tulokset ja ennen
kaikkea muiden kirjoittajien panostus työn eteen. Ei taida heti toistua tälläinen tilaisuus, vaikka olikin jo toinen onnenpotku putkeen.
Hyväksymisestä huolimatta artikkeli ei kuitenkaan vielä ole
aivan valmis: ensi viikolla mulla on ohjelmassa kuvien tuunaus
julkasuformaattiin. Editori oli tainnut huomata, että lähes jokaisessa kuvassa
oli takana viimehetken kuvatekstien korjauksia PowerPoint -ohjelmalla, ja yhden
kuvan oli jättänyt Excell muotoon, mikä ei kuitenkaan tarpeeksi
hieno-resoluutioinen julkaistavaksi. En ole vielä halunnut ajatella, että miten
ne korjaukset hoituu, mutta oon sentään uusinut työhuoneen teevalikoiman, jotta
pysyisin R-ohjelmaa näpertäessä mahdollisimman Zen:).
Mun kirjoitteluvaihe ei ole pelkästään pyörinyt tuon
artikkelin korjaamisen ja refereekommenttien ympärillä. Reilu kuukausi sitten
mun ohjaajaa, Saria, pyydettiin kirjoittamaan lyhyt katsaus laidunnuksen
merkityksestä arktisilla suo-systeemeillä. Sari pyysi minua mukaan
kanssakirjoittajaksi – pienenä luovuusrajoitteena oli kuitenkin se, että aikaa
kirjoitukselle annettiin vain kolme viikkoa. Ensimmäisen viikon näistä olin
lomalla, toisena haudottiin aihetta ja mietittiin lähestymiskulmaa, kolmantena
alettiin kirjoittaa, ja katsaus valmistuikin sitten noin viikon aikana, jonka
jälkeen se vielä käytettiin kielentarkastuksessa kaksikin kertaa ennen lehteen
lähettämistä. Lehdestä ei sen koommin kuulunut palautetta kirjoitukseemme,
paitsi tämän aamuinen julkaisuluvan allekirjoittaminen. Mietittiin, että se on
kenties hyvä merkki, tai tiedä häntä. No, kuitenkin itse innostuin aiheesta
aivan täysillä, ja vakuutuin siitä että haluan vielä tehdä jotain suolla.
Alettiinkin jo suunnittelemaan olisiko 2016 vielä neljäs perättäinen kenttätyökesä
Lapissa, ja mitä kaikkea hiilen kiertoon liittyvää suokoealalta voisi katsella.
Tämä aineisto ei varmaan mahtuisi väikkäriin, mutta saa kai sitä sivuprojekteja
olla.
Siinä meidän katsauksessa kokosimme mallin siitä, miten
laidunnus ja lämpeneminen voisivat vaikuttaa eri kasviryhmien peittävyyteen soilla
ja peittävyysmuutoksien kautta taas ekosysteemiprosesseihin ja hiilen kiertoon.
Olen sen verran ylpeä siitä mallista ja sen selkeydestä (oisittepa nähnyt
millasia hämähäkkejä mulla oli sitä ennen piirustusohjelmassa:)), niinpä suomensin
mallin pääpiirteitä ja laitan sen tähän (vaihdoin sentään värit - shh, lehtien
copyright).
Ja innostuneena kaavioihin, tein samanlaisen
yksinkertaistetun kaavion myös Kilpisjärven kokeen tulosten pohdinnassa. Siellä
siis koealana oli karu tunturikangas, ja vallitsevina ja keskenään kilpailevina
lajiryhminä ikivihreät ja kesävihannat varvut. Me ei niinkään mitattu kilpailua tai haettu eroa funktionaalisissa ryhmissä, mutta 19 vuoden leikkaussimulaation jälkeen satuttiin toteamaan että kappas ikivihreät onkin runsastuneet, ja kappas, samaa on havaittu monella muulla alalla, ehkä jopa laidunnuksen / herbivorian seurauksena. Ruuduilla olleet pienoiskasvihuoneet olivat vain voimistaneet muutosta, kertoen siitä että nykyisissä olosuhteissa kasvillisuuden muutos on todella hidasta. Siksipä pidemmän aikakauden vasteita arvioidakseen ruutujen lämmitys kasvihuoneilla voi tuottaa ihan mielenkiintoisen skenaarion. Tai ainakin jokin vaste havaitaan, verrattuna h-i-t-a-a-s-t-i muuttuviin lämmittämättömiin ruutuihin. Tämä kaavio on vähän lapsellinenkin yleistys siitä,
mitä noilta aloilta voisi minusta olettaa, jos valtalaji muuttuu kesävihannista ikivihreiksi. Suurta osaa hiiliennusteisa emme mekään saaneet mittauksin dokumentoitua, niinpä tämä koostuu lähinnä toisten teorioista.
Hassua muuten, että samalla kun me spekuloidaan ikivihreiden
runsastumisen lisäävän hiilen varastointia alueelle pitkällä aikavälillä,
samassa lehdessä julkaistiin juuri tässä kuussa tutkimus, jossa todettiin, että
kesävihannilla varvuilla on ikivihreitä pidempi kasvukausi ja tehokkaan
yhteyttämisen aika on keskimäärin kymmenisen päivää pidempi. Siinä artikkelissa
todettiin, että kesävihantien runsastuminen ikivihreiden kustannuksella lisäisi
tundran hiilinielua ja siis hiilidioksidin talteenottoa – mikä on päinvastainen
tulos kuin tässä. Eli seikat ei ehkä ole niin yksinkertaisia kuin kaaviossa, ja
aiheesta varmaan riittää vielä vääntämistä ja ymmärryksen kartuttamista.
Sellaista tällä kertaa. Koitan lähettää aurinkoa teillekin kevääseen talvikuvan muodossa!
-henni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti