Kiire!

Heipparallaa!

Tarkoitus oli kertoa tänään Oxfordin konferenssireissusta, mutta taidan siirtää sen seuraavaan kertaan, koska nyt on melko kiireinen perjantai edessä, enkä ehdi tehdä pitkää postausta. Olen kirjoitellut viime aikoina väitöskirjan yhteenvetoa, ja se onkin ollut muilta osin jo aika valmis, mutta neljännen osatyön asiat ovat vielä puuttuneet. Eilen sitten sain kässärin kirjoittajalta käsikirjoituksen tuosta neljännestä osatyöstä, joten tänään pääsen viimeistelemään yhteenvetoa siltäkin osalta. Toiveissa olisi saada yhteenveto lähetettyä ohjaajille kommentoivaksi tämän päivän aikana, mutta katsotaan... Välillä sitä vaan meinaa tavoitella liian täydellistä lopputulosta ennen tekstien eteenpäin-lähettämistä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että teksteistä pitäisi osata luopua ajoissa, varsinkin ensimmäisen version ollessa kyseessä -siihen kuitenkin tulee vielä paljon muutoksia ohjaajien käsittelyn jälkeen :)

Tuon neljännen kässärin tulokset ovat aika mielenkiintoisia, vaikka en tarkemmin niistä tässä vaiheessa kerrokaan. Siinä tutkittiin ahman populaatiogenetiikkaa Suomessa, ensimmäistä kertaa. Ongelmana on se, että minulla ekologina on välillä vaikeuksia hahmottaa kaikkia tuon osatyön asioita (genetiikka ehkä päässyt vähän unohtumaan...), ja siksi on yllättävän työlästä siirtää asioita kässäristä yhteenvetoon ja tajuta, mitkä asiat ovat oleellisia ja mitkä eivät. Yhteenvedossa kun ei tarvitsisi ihan kaikkia asioita tuoda esille. 

Minäkin olen osallistunut jatko-opiskelijoiden yhteenveto-/tsemppiryhmään, josta Nelli kertoi edellisessä postauksessa. Ihan hyviä vinkkejä olenkin jo saanut, ja työparini luki yhteenvetoni (kiitos Emma hyödyllisistä korjausehdotuksista!). Harmi vaan, ettei tuo ryhmä aloittanut toimintaansa hiukan aikaisemmin tänä vuonna -silloin olisin ehkä saanut enemmän irti tuollaisesta toiminnasta. Homma alkaa minulla olemaan sellaisessa vaiheessa, että seuraavaksi ohjaajat kommentoivat yhteenvetoani, sitten teen korjaukset, jonka jälkeen ohjaajat toivottavasti enää pienin korjauksin hyväksyvät yhteenvetoni valmiiksi.

Sain myös tehtyä toisen jatko-opintoihini kuuluvista kirjatenteistä. Heh, nuo kirjatentit olisi suositeltavaa suorittaa jo jatko-opintojen alkuvaiheessa, mutta tämä myöhäinenkin ajankohta näyttää olevan aika yleistä :) Oli aika jännää tehdä ylipäätään tentti pitkästä aikaa, ja käsikin meinasi väsyä kirjoittamiseen. Kirjoitin kaksi esseetä parissa tunnissa, ja ihan mukava arvosanakin (5) siitä napsahti. Tarkoitus on alkaa lukea toiseen eli viimeiseen kirjatenttiin heti, kun saan yhteenvedon pois käsistä. Tuo toinen kirja vaikuttaa hiukan haastavammalta, joten siihen saakin sitten paneutua kunnolla. Voin kertoa tuosta kirjasta lisää sitten myöhemmin, aihe ainakin on mielenkiintoinen ("Sampling rare and elusive species", jotenkin läheinen aihe...).

Mutta nyt yhteevedon kimppuun! Hauskaa viikonloppua ja vappua kaikille :)

Anni

Tsemppiä!

Hyvää perjantaita!

Olen mennyt mukaan Oulun yliopiston biologian laitoksen Tsemppiryhmään, jota vetää toinen ohjaajistani, sekä hänen lisäkseen yksi professori. Ryhmän tarkoituksena on antaa vertaistukea väitöskirjatyön loppu- ja aikaisempiinkin vaiheisiin. Ne, jotka väittelevät tänä vuonna, saavat apua mm. väitöskirjan yhteenveto-osan kokoamiseen, kun taas ensi vuonna väittelevät, joille yhteenvedon kirjoittaminen ei vielä ole ajankohtaista, pääsevät luetuttamaan keskeneräisiä artikkeleitaan kanssaopiskelijoilla ja näin edesauttamaan juttujen julkaisuprosessia. Kaikki pääsevät lisäksi purkamaan huoliaan ja stressiään muille samassa/samankaltaisessa tilanteessa oleville.Itse koen tällaiset ryhmät ja tapaamiset aina erittäin tervetulleiksi, varsinkin tällaisina hetkinä kun tuntuu, että oma työ ei luista, ei sitten millään.

Meidät mukana olleet reippaat kymmenen jatko-opiskelijaa jaettiin pienempiin ryhmiin aikataulun mukaan. Pääsin kahden ensi vuoden loppupuolella (muistaakseni) väittelevän geneetikon kaveriksi. Sovimme tapaavamme joka viikko näin alkuun, ja joka viikolle asetamme itsellemme toteutettavissa olevan tavoitteen. Tämän lisäksi kokoonnumme koko Tsemppiryhmän kanssa säännöllisesti. Meille on annettu kotiläksyjäkin! Ensi maanantain tapaamiseen kaikkien täytyy pohtia työn alla olevan tekstin teoreettista taustaa ja päähypoteesejä. Hyödyllistä. Minulla on taas pitkästä aikaa hyvä mieli työn suhteen.

Meillä on itse asiassa juuri tällä hetkellä muutto käynnissä; veimme juuri kirjat ja paperitavarat uuteen työhuoneeseemme eläinmuseolle. Vien tästä vielä tietokoneen puhdistettavaksi kunhan lopettelen hommat tältä päivältä, niin voin heti alkuviikosta viedä senkin uuteen kotiin. Ihan mukavaa on muuttaa, kun kaikki työkaverit ja ohjaajat ovat siirtyneet eläinmuseolle jo kuukauden päivät takaperin, me vielä täällä bilsan käytävällä sinnitellen. Eli johan se oli aikakin saada tavarat pakattua.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille, ja nähdään taas toukokuussa!

Nelli

Änkeän tähän väliin, anteeksi vain!

Hyvää torstaipäivää!

Huomasin, että Nelliltä jäi viime viikon päivitys väliin, mutta ”hyökkään” silti tähän, koska olen seuraavat kaksi viikkoa lomalla.

Olen tässä kirjoitellut käsikirjoitustani, ja tulokset -osiosta pitäisi olla jonkinlainen versio olemassa (en sano valmiina) huomenna. Jätän sen ohjaajieni kommentoitavaksi reissuni ajaksi. Palattuani pääsen varmaan ihmettelemään, onko kyseessä enää edes sama käsikirjoitus... Keskittymiskykyni on ollut välillä jopa erinomainen, mikä on auttanut lähdemateriaalin kanssa. Oman materiaalin käsittely ei ole mennyt ihan niin hyvin. Saapi nähdä, ehkä tästä vielä jotain tulee.

Loppukevennykseksi linkki The Oatmealin sirkkaäyriäissarjakuvaan. Tyyli on vähän sama kuin neurotieteen kurssin näköaistiluennollani (”Nyt kerron teille maailman siisteimmästä eläimestä!”). Käytin sirkkaäyriäistä esimerkkinä sitä, että ei se ihmissilmä nyt niin monimutkaisen vaikea ole.

"Why the Mantis Shrimp is my new Favorite Animal"

The Oatmeal on jättänyt mainitsematta, että ”keihästäjä”-tyyppisten sirkkaäyriäisten lisäksi on olemassa ”murskaaja” (tai kenties nuijamies?) -tyyppisiä, joiden eturaajat ovat nuijamaiset. Käsittääkseni nimenomaan ”murskaajat” pystyvät rikkomaan akvaariolasin. Noiden hämmästyttävän 12:n värinäköpigmentin lisäksi niillä on neljä muutakin näköpigmenttiä, ja sirkkaäyriäisen kolmeen osaan jakautuneissa silmissä on sekä taso- että pyöröpolarisoituneen valon aistimia. Joku on jopa ehdottanut, että mikäli ne voivat katsoa samaa kohdetta kaikkien kolmen silmäalueensa kautta, niillä voisi olla kummassakin silmässä trinokulaarinäkö -mitä se sitten käytännössä tarkoittaisikaan! Syvyys- eli binokuläärinäkö niillä tunnetusti on, eli ne voivat arvioida etäisyyksiä kahden silmän avulla kuten me ihmisetkin (tosin tämäkin voi sirkkaäyriäisellä olla myös kummassakin silmässä erikseen!).

Tässäkään eläimessä ei olisi ”mitään järkeä”, ellei näitä sopeumia tarkasteltaisi sirkkaäyriäisen ekologian ja evoluution kautta. Jos englanninkieli ei ole ongelma, netistä löytyy runsaasti luettavaa näistä ihmeellisistä eläimistä hakusanalla ”mantis shrimp”.

Minä lähden nyt myöhästyneelle häämatkalle. Se on moro!